lauantai 1. helmikuuta 2014

Ikävää ei voi selittää.

Ikävä. Millä sen tunteen selvittää,
kuka sen tuskan voi ymmärtää?
Kyynelten vuo ei silmistä kuivu,
hyväksymään ei ajatus taivu.
Kalleintaan kun kaipaa takaisin
on mennyt aika muistoissa kultaisin.

Kaipaus. Kukapa ei kaipaisi elämää
silloin kun rakkaansa menettää.
Rinnassa piinaava ahdistus
ja mielessä kaipaava ajatus
ovat seuralaisia päivin, öin.

Rakkaintani tänäänkin ikävöin.
Ei elämä helppoa ollut ole milloinkaan,
arki opettanut taakkaakin on kantamaan
mutta suru, ikävä ja kaipaus,
ovat elämäni raskain kokemus.

Elää tämän tunteen kanssa huomista päin,
kertomalla ikävästä päivittäin,
saan ehkä löytää mielen tasapainoisen
ja jaksan antaa elämästä kiitoksen.


Ei kommentteja: