Haluanko lentää?

Haluan lentää Floridaan
tuntea sen kostean kuuman lämmön
kukkivat kukat ja sinisen meren.
Haluan lentää Afriikkaan
autiomaan kuiva kuumuus huulilla
kamelilla halki hiekkadyynien.
Haluan lentää Austraaliaan
sukulaisia en ehkä löydä sieltä
sinne ovat sulautuneet kansaan.

Haluan lentää unelmieni maahan
kokea olevan untuvan kevyt
näkeväni meren pohjaan
ja kallioiden kaikkiin halkeamiin.
Haluan niin paljon kaikkea
kuulla hiljaisia kuiskeita ja huutoja
kutsuja yksinäisten sydänten seuraan.
Haluan olla edes jollekin tärkein
kokea onnen ja ilon hetkiä
lentämättä yhdenkään katon ylitse.
Olemalla vain minä tässä.

Kiiltäviksi nuoli lammikot.

Kiiltäviksi nuoli kaikki lammikot

keltaisella maalasi  jäätyneet pinnat

lähettämään taivaan kuvajaisia kulkijalle.

Pitkän kielensä venytti varjoihin

lipoi kukkulan lakea

värjäsi laakson kivet kullalla

askelten painaumat kultaiseen kehään kietoi.

Tirkisteli tähtien lomassa

pilvien takaa uteliaan naamansa näytti

keltaisena hehkuva

kylmän kalsea

kaikkeen kulkiessaan koskettava

palan kyljestänsa kadottanut kulkeissaan

ajan kanssa kolaroinut

pian uusi kuu

hymyillen vajaakokoisella naamallansa ilkikurisesti.

Keltainen kielensä kulki puiden ja kattojen yllä

kun maisema nukkui.

Kun olen vanhaksi tullut.

Kun olen vanhaksi tullut

eikä minun enää tarvitse kasvaa aikuiseksi

minusta on tullut nälkäinen.

Himoitsen tulevia päiviä

kiireellä talletan ja hävitän vanhaa,

koska pelkään aikani loppuvan kesken.

Olen nälkäinen nautiskelija.

Himoitsen kaikilla himoillani,

kaipaan jokaisella solullani

enkä tunne häpeää teoistani.

Nuorena minulla oli koko elämä edessäni,

loputtomasti aikaa tuhlattavaksi.

Kun olen vanhaksi tullut

kiire pakottaa kiirehtimään,

hakemaan viimeinenkin ilo,

taittamaan joka ainoa tähkäpää elämän pellosta.

Korjaan satoa viljelemättä,

noukin kypsiä hedelmiä puutarhassa

ja odotan jonkun jakamaan ne kanssani.

Kun vanhaksi olen tullut

olen tullut nälkäiseksi.

Elämän himosta juovun

ja kypsistä hedelmistä tulen kylläiseksi.

© Kirsti Järvinen  Runon polkuja -15.

Sopulien maa.

Sopulien ja jänisten salaisille poluille johtivat askeleet, vaivaiskoivujen varjoihin pakenivat kulkijan jalkojen töminää paljaiden kallioiden juurella.

Syksy oli saapunut jäämeren kallioisille rannoille, lehtipuut odottivat  talven tuulten saapumista kesän jäähyväisiin juhlapukeutuneina, osaksi alastomin vartaloin.

Askelista ei jäänyt jälkiä karuun pintaan, äänetkin katosivat kaiuttomasti kallioseinään jonka rinteillä kiirunat kesäisin  pesivät. Ääretön avaruus, karu maa jonka yllä vain tuuli kuiskaili kesän muistoille.

Muutosten aika maisemassa ja kulkijassa.

© Kirsti Järvinen. Runon polkuja -15

Kirjoitus kuohuissa.

Sinussa olen minä ja sinä minussa
ajatukset toistemme kopioina
en vain uskalla hypätä
koski vyöryy kiviensä yli kohisten
näen kuohuissa kirjoituksen
samein silmin katsomme virtaa
silta puuttuu väliltämme
luemme samoja sanomia kuohuista
eri puolilla virran.

Kaikki ne unelmat.

Minne  katositte haaveet,
minne nuoruuden suuret unelmat?
Suurten laaksojen syliin laskeutuivat toteutumattomat unelmat,
kuin muuttomatkaltansa palanneet kurjet syntymäsoillensa.
Iloja lauletaan kukkuloiden laella
pettymykset laulut mollissa soivat
siellä alhaalla kuilun pohjalla jonne kaikukaan ei osaa.

Kaikki ne unelmat suuresta onnesta
niiden perässä juoksimme
kiirehdimme askeliamme elämän pitkospuilla
huomaamatta milloin ohitimme unelmamme
emme osanneet pysähtyä siihen hetkeen.
Olimme kuin janoinen lauma lähteellä
tuupimme toisia sivuun,
vaikka olimme ihan väärällä lähteellä.

Suurten laaksojen syliin laskeutuivat unelmat
sieltä kuuluu kurjen huuto
kurjen, joka kohoaa siivilleen.
Kuolleet unelmat uikuttavat suon silmäkkeissä.

Rakkauden raunioille.

Mennen rakkauden raunioista
löytyy tukipilari
rakennetaan uusi maja
onnelle uusi tupa
kokemukset kivijalaksi
pettymykset eristeiksi
ilon tunteet ilmastointiin
hellät hetket vuoteeksesi

muista kuinka  riemuitsit
rakkaudessa ilakoit
lemmenhetket hellimmät
muistoissa ne elävät
vaikka kohde vaihtuu
tunteet tulevat takaisin.

Ajatukset sanoina.

,,, Lapsena kaikki kiva tapahtui eilen,

tai eilisen eilisenä.

Tänään kaikkiin eilisiini on pitkä matka

kun olen tullut aikuiseksi

ja unohtanut,

että nauraa voi vaikka kaadettuaan maitolasin juhlaliinalle.

"Päiväkodissa saa kaataa, kun se on siellä luvallista"

Nauroin illalla.....

juhlaliina itkee.

         ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jos en olisi Sinua koskaan kohdannut,

jos en olisi luonut mielikuvaa Sinusta,

olisiko minulle mitään muistojakaan.

Mielikuvasta syntyi kuva

kuvasta persoonallisuus

iäti säilyvä muisto.

Kiitos kun sain tuntea sinut Ystäväni.

Kiitos ihan  jokaiselle kivoista juttuhetkistä.

      ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kotisi on siellä missä sydämesi, sanotaan.

Missä ajatukseni, siellä sydämeni koti.

       ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Veden harteilla keltaisten lehtien peitto.

Kuin elämän tilkkutäkki.

Eilen pukuna puutarhajuhlissa

tänään tilkkuina  peitossani.

       ^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Ajatelmiani.

Viisauttako

juosta silloinkin, kun pitäisi odottaa,

antaa ajan virrata.

Kirjaviisautta,

saako sitä lukemalla 

 - juorulehtiä,

vai historian lehdillekö

se on piilotettu

löydettäväksemme.

---------------------------

Lainaa

tämä elämä.

Silmät rähmässä

syntymästä kuolemaan

pimeästä tuntemattomaan.

Rukoukset.

Luin Raamattua,
vanhaa,
kultareunaisten lehtien koristamaa
mummon lahjaa
jumalattomalle lapsenlapselle.

Luin vanhaa rukouskirjaa
- Jumalan aijnoan
olcohon kijtos. –
Rukouksia Agricolan Rukouskirjasta.

Vanhoilla
koukerokirjaimilla kirjoitettu,
niitä mummoni minulla luetti
niillä kirjaimilla
opin lukemaan,
kovin nuorena
Raamatun äärellä.

Rukouskirja
täynnä vanhaa viisautta.
” Sinua mine neuresti rucolen/
ettes temenialon tauran/
ionga mine cannan tesse sawisesa astijasa/
sinun armostas/.

”Varjele laupiaasti minussa se kallis aarre,
jota sinun armostasi kannan
tässä saviastiassa.”
Viisaita sanoja
nöyryydestä,

viisaudekseni.

K.J. 23.11.2013

Tänään olet nuorempi kuin huomenna.

Ikä ei ole vain vuosia

 - se on kokemuksia,

se on tunteita,

täyttymättömiä toiveita

ja pettymyksiä kyynelinä poskilla.

Ikä kasvattaa kuin honkaa mäellä,

vahvemmaksi, taipuvammaksi,

kunnes viimeinen myrsky kaataa maahan,

pakottaa antautumaan vuosien painosta.

Ikä antaa muistot

ja ottaa ne pois.

Haluan olla Sinun muistosi,

haluathan olla  minun muistojeni joukossa.

Kuvana ja sanoina,

itkuina ja nauruina,

lämpönä kehoni lämmössä,

makuna huulillani,

ommeltuna nappina paidassasi,

sydämesi oven avaimenhaltijana.

Ikä toi ja vei

vanhuudellako ei ole annettavaa,

annatko sen viedä viimeisetkin rippeet,

etkö halua kokea uutta,

pelkäätkö elämää..

hyppää kyytiin, kyllä se joskus aika pysähtyy

loppumatkalla on onni olla onnellinen.

Ikä antoi ja antaa

Ikä antoi ja antaa

uuden kartan voi piirtää tänään

juoda elämän maljasta,

ehkä siellä pohjalla loistaa sittenkin timantti.

Kuuma kesä.

Minullakin on rakkauden kaipuu.
Kuuma veri virtaa suonissani
elämä ei ole vielä ohi
uusia haaveita ja elämän nälkää
raihnainen keho toimii ja liikkuu
nivelet taipuvat, jalat kantavat
pää täynnä unelmia kesästä.
Kesät olivat kuumia lapsuudessa
nuoruudessa apilat kukkivat pientareilla
keski-iän kriisit jäivät tulematta
mutta tuli yksinäinen vanhuus..
Onhan kesät vielä kuumia, onhan.

en lakkaa toivomasta
aurinkoa ja lämpöä
lempeä ja lekottelua sateen ropinassa
neliapiloita nurmikolta etsien
päivänkakkaran terälehtiä repien.
Rakastaa, ei rakasta, rakastaa....
Nuoruus on tullut mieleen
lapsuus aika kuin kukkaseppele
ja kesä on kuuma.

Ohita ja kohtaa.

Kaksi laivaa merellä
rinnakkaisia reittejä seuraavat,
eivät kohtaa koskaan.

Kaksi hiihtäjää ladulla
peräkkäin, vierekkäin
kohtaamatta toistansa.

Kahta kaistaa moottoritiellä
rinnakkain ja peräkkäin
kohtaaminen on kohtalokasta.

Kaksi ihmistä kesäillassa
auringon silta veden peilissä
käsi etsii toisen käden.

Keskusteluista netissä.

Aihetta ja asiaa
joskus siansaksaa
niistä elo kerätty
palstoillakin herätty
sopuisasti kirjoitellen
ajatukset lähetellen
kevyesti kutkutelee
nauruhermot herättelee

päteä ei tarvetta
läskipala karvoitta
lautaselle tarjottiin
makeaksi mainittiin
kokki kaikkitietävä
komeakin vietävä

kukin kokki sarallaan
sanoo kaiken tavallaan
tietää tätä tuota
kuokkii vaikka suota
itse tuntee sielunsa
virittelee viulunsa

jotain onhan jokaiselle
vihan siemen vihaiselle
iloiselle ilon siemen
janoiselle tarjoo liemen
sanat paljon puhuvat
täällä kuuluvat
huutamatta lausutaan
arvo muille annetaan.

Sairas mieli.

Seksuaalisesti virittynyt
paljastavasti pukeutunut punatukkainen nainen
huolimattomasti rinnat paljaina
punaiset huulet aistikkaassa hymyssä
nojaa kauppakeskuksen rullaportaiden kaiteeseen.
Enkelikasvoinen tyttö
ihan lapsi vielä
liian korkeakorkoisissa avokkaissaan seisoo lumella
pitelee kaksin käsin kiinni liikennemerkkitolpasta
valvoneissa silmissään pettynyt katse
 punatukkaista naista tuijottaen.

Läpitunkeva katse porautuu naisen läpi.
Nainen huomaa olevansa katseen vanki
kääntyy mennäkseen
palaa takaisin ja huutaa; " Tässä on nainen!"
Enkelikasvoinen vavahtaa
kävelee kohti rullaportaita
katsoo naista silmiin sääliä katseessaan
ja kuiskaa naiselle kolme sanaa.
Kolme kallista sanaa; Äiti, lähtisitkö kotiin.

Tunteista.

Mistä tunteet tulevat

mitä kertovat minulle

mitä toiselle sanoisin

kuinka sisintä penkoisin?

Onko tunne kuin alennuserä tennissukkia,

voiko tunteen valita värin tai laadun mukaan,

jaetaanko sitä ilmaisnäytteenä?

Kyllä sitä jaetaankin,

maksun vain ottavat lemmentunteesta

tai vaihtavat ajankäyttösi siihen

ohimenevän hetkesi punaisten lyhtyjen alla.

Voiko mielikuva olla tunteen tulkki

tuoko se täyttymyksen tunteellisen mielessä,

kuin tuulenvire joka poskella viipyy?

Rakkaus on voimallisin tunne vihan jälkeen

molemmat kasvavat mielikuvilla.

Onko mielikuva oikea kasvualusta

johtaako se täyttymykseen ja voittoon,

vai kuihtuuko tunne mielikuvan matalikolla,

kun kasvun ravinteet jäävät todellisuuteen

eikä mielikuvia kukaan ruoki.

Tunteellisuus ei aina näy piirrettyinä viivoina,

mutta voi puhua maalattuina väreinä kankaalla,

tai katseessa jonka kohtaa markkinatorilla.

Tunteilla ei voi leikkiä kuin ilmaisnäytteillä.

Tunteet eivät kasva kuin hiivataikina lämmössä,

eivätkä ne parane lisäämällä makeutta.

Rakkaus ei ole itsestäänselvyys

ei se syty halailuista ellei tunne ole mukana.

Mikä on tunne ja mistä se tulee

tiedät sen, kun se on, tai kun se puuttuu.

Yksi kukka.

Ojennan kukan pöydällesi,

yhden vain,

koska ymmärrämme toisiamme ilman sanoja.

Laitat sen maljakkoon,

lisäät vettä

etkä voi olla ajattelematta minua.

Leikkokukka kuivuu,

väri lakkaa hehkumasta,

mutta kukalla on oma arvonsa.

Puristat sen vasten kämmeniäsi

rusennat kuivuneet terälehdet

jotka hajoavat käsissäsi vastustelematta.

Ajattelin sinua antaessani

sinä muistat minut

vielä silloinkin kun kukka on lakastunut.

Kauneinkin kukka vaatii vettä,

tämä leikkokukka kuihtuu ja kuolee,

mutta ystävyys kukkii jokaisessa päivässä.

Leikkokukka.

Ojennan kukan pöydällesi,

yhden vain,

koska ymmärrämme toisiamme ilman sanoja.

Laitat sen maljakkoon,

lisäät vettä

etkä voi olla ajattelematta minua.

Leikkokukka kuivuu,

väri lakkaa hehkumasta,

mutta kukalla on oma arvonsa.

Puristat sen vasten kämmeniäsi

rusennat kuivuneet terälehdet

jotka hajoavat käsissäsi vastustelematta.

Ajattelin sinua antaessani kukan

sinä muistat minut

vielä silloinkin kun kukka on lakastunut.

Kauneinkin kukka vaatii vettä,

tämä leikkokukka kuihtuu ja kuolee,

mutta ystävyys kukkii jokaisessa päivässä.

Juokse tunturipurolle.

Rakasta tänään, rakasta ja avaa itsesi elämälle,
juokse tunturipurolle porojen ja peurojen lailla,
juo itsesi kylläiseksi lähteestä pulppuavaa vettä,
leyhyttele lehvillä ihosi viileäksi auringon poltteessa
ja koho katseesi vastaanottamaan suudelmat sateessa.

Laivojen pillit huutavat pimeällä merellä muille laivoille
linnut laulavat pesäpuiden oksistoissa,
kuin toistansa ajaen pilvet purjehtivat tuulessa,
mutta ihminen vaikenee tunteiden tulvassa
silloinkin kun on aika huutaa ja laulaa
huutaa rakkautta rakkaille laakson pohjalla,
yhteisessä ilossa vuoren harjalla
ja käsi toisen kädessä.
Minä rakastan.

Pelon voittaminen.

Muistin juostessani  kuinka pelkäsin Marokossa

autossa, joka kulki vuoren rinteellä

kapealla tiellä matkalla Agadiristä Marrakechiin.

Vanha raihnainen bussi valitti ylämäissä

mutkiin tultaessa kuljettaja  painoi pilliä

auton takasillalla apukuski huusi arabiaksi.

Huuto kaikui autossa ja ääni kiiri edellemme

sama ääni, kuin moskeijan kutsuhuudossa

joka laskeutui vuoristosta alas kaupunkiin

kutsuen polvistumaan rukoukseen.

Alhaalla rotkoissa lepäsivät raadot

pieniä ja isoja autoja,

vetovaunuja ilman kontteja

rautaa ja romua, uutta ja vanhaa.

Alas katsoessa teki melkein mieli huutaa apukuskin mukana.

Tällä polulla

juostessani painavin jaloin ylös jyrkännettä

näin alhaalla kaatuneita puita

isoja siirtolohkareita kalliosta irronneina

alas notkoon vierineinä.

Polku mutkitteli kapeana vyönä

hiekka valui alas askelteni alta

kiirehdin askeliani, nojasin käsin reisiini

jalat painoivat entistä enemmän

ja hiki virtasi otsalta silmiini

maistui suussa suolaiselle

herätti janon veden puutteessa.

Joku seurasi minua.

Puut muuttuivat pelkiksi rungoiksi

auringon polttamaa, kuollutta heinää

kiviä ja soraa lensi joka askeleella

keuhkot huusivat hapettomuutta

ja silmissä sumeni.

Se joku seurasi yhä alamäessä

kiirehdin askelia, löysin portaat, juoksin

niin juoksi seuraajanikin,

hän polun vieressä, minä askelmilla.

Pelkäsin.

Sydän hakkasi, suuta kuivasi ja huusin,

huusin kuin arabiaksi varoituksia huutava mies,

huusin kuin moskeijan kutsuhuutoa huudetaan,

oma rukous pysähtyi kuivaan suuhun.

Kuului ääni.

Miksi juokset?

Ei elämää voi paeta.

Avaa silmäsi näkemään alas rotkoon

näet kuinka kaikki vanha on heitetty pois

uudet lehdet puhkeavat puihin

sade virkistää maata joka pian vihertää,

oliivipuulehdot  ja  viikunapuut  puhkeavat kukkimaan

ota kuokkasi ja käännä maasi uutta satoa varten.

Joku seurasi minua.

Juoksin pakoon kuuntelematta kutsua

huusin ja pakenin peloissani

tuntematta omia voimiani.

Käännän puutarhani ja korjaan sadon, koska tiedän,

että jokaisella juoksu askelleellakin on oma sanomansa.

Älä turhaan juokse.

Elämä kulkee kuitenkin  rinnallasi vaarallisimmallakin polulla.