Elämän parasta aikaa elän, sanoit.
Tämäkö on sitä?
Pakottavat nivelet,
kuihtuvat lihakset,
lyhentyneet askeleet..
tätäkö se paras tarjoaa?
Tätäkin, sanot.
Elämän kevättä nuoruus, nuorella.
Hulluuksia ja haluja
halusi nauttia kaikesta kaiken
pohjattoman pikarin
nautintojen maljan uskoi löytäneensä.
Elämän parasta aikaa, sanoit.
Pienet lapset
kodin rakennus,
työtä ja velkaa
pitkiä päiviä, unettomia öitä..
rakkauskin koetuksella, keski-ikä kriiseineen.
Parasta aikaa elämässäni, sanoit.
Sain kokea vahvuuteni.
kasvatin lapseni ja he minua...
Paras aika elämässäni, sanot.
Pakottavat nivelet
kuihtuvat lihakset
kumaraan painuva ryhti
lyhentyvin askelin
jatkat kulkuasi elämän polulla...
Tänään elän elämäni parasta aikaa, sanot.
Sait paljon elämältä, sanon.
Sait elää vapaassa maassa
sait leikkiä lapsuutesi
nauttia nuoruuden ilot
perustaa perheen
taistella ja voittaa vastukset
sait elää...
sait rakastaa...
Tänään elät elämäsi parasta aikaa, sanon.
Jokainen mennytkin päivä
kuin timantti helminauhassa..
hiiltynyttä tuhkaa
jota elämä ripotteli päiviisi
Elit niistä jokaisen...
kuin se olisi kaikkein paras päiväsi.
Elitkö?
Tänäänkin.. uusi päivä
elämäsi parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti