Yksinpuhuja

Hullu nainen
puhuu yksin
kenelle puhunee
kotona ja kaupassa
mutisee mennessään
yksineläjä

puhekaveria kaipaa
niin sanoi eilen

puhekaveria
kun koiratkin kuolivat
vanhuuttaan
johan tästä joutaisin
-
vanhainkotiin en mene
höperöitä siellä
puhuvat yksinään

voi tätäkin päivää
pyhäkö se
puhelee itsekseen
leipäpalaa jyrsien
 huonoilla hampaillaan
-
kuka niitä
hampaita
kun vielä irti saa sanoi.

Hulluksi sanovat
maisterisnainen
silloin nuorena
ihan opettajana
elämäntyönsä alkoi
tuli äitiä hoitamaan
korpeen
halvaantunutta
puhumatonta äitiä
jolle puhui lakkaamatta
selitti säät
leipomukset ja sopat
kun ei tiennyt ymmärtääkö se
puhui puhumisen riemusta
kuin lapsille koulussa.

hulluksi sanovat
korvessa elänyttä
köyhtynyttä maisteria
yksin puhujaa

saahan sitä itekseen puhua sanoi
haukkasi palan leipää
mutisi mennessään

puhekaveri
se se olis
jos vielä koiran…

© K.Järvinen  2014

Naamion takana itken

Minulla on naamio kasvoillani
sen takana itken
itken menetettyjä eilisiä
unelmattomia huomisia
hukattuja hetkiä
joiden ohi kuljin pysähtymättä.

Itken onnettomien kohtaloita
sotien uhreja
vainottuja uskon vuoksi

itken heitä jotka menetin
kuolleina ja elävinä

itken ja katson näkemättä
umpinaisen naamion takana
siellä näkee sisimpäänsä

itken herkkien tunteiden itkua
kokematonta rakkautta
jonka ohi juoksin
uskaltamatta syöksyä
hypätä kuohuvaan koskeen
tunteita vastaan
tunteettomuudesta itken
omasta kovuudesta
omasta hellyydestä
anteeksiannosta
en osannut valita oikein.

Naamiotta nauran
nauran koetuista iloista
hulluuksista joita tein
joita teimme yhdessä

nauran lapsen ilosta
isovanhemman sylissä
nauran lapsen naurua

ja itken ikävää
kaulalle kiertynyttä kättä
itken tavoittamatta iloa

suru asuu naamion takana
ulos voi nauraa
ilotonta iloa
hymyn ylettymättä silmiin.

© K.Järvinen  2014

Sovitut asiat.

Illalla menemme tanssimaan
joukolla
nautitaan lomasta

makasit vuoteella
pukeuduin
olin valmis
tansikengissäni
kesämekossani

makasit yhä
odottelin
istahdin parvekkelle
menemmekö
lupasimme

en jaksa
mennään toiste

tuolloin kävin läpi tuntojani
minä olen väärässä seurassa
ollut kaiken aikaa
avasin silmäni
menin yksin.

Ovet paukkuivat
suihkuun ei pääse
ulos ei jaksa
syö liikaa
aina jotain

sovitut ajat
luvatut menot
vastaukset
hiljaisuus
kiukuttelu
kiitos ja näkemiin.

Osaan yksinkin
kiukutellakin
mutta puheeni pidän.

Huoleton hullu

12. syyskuuta
Huoleton hullu
Osaisinpa olla
hullun huoleton
onkia ammeesta
puhua nukelle
piirtää seinälle
ja jättää huolet.
Silloin olisin
huoleton hullu
onnellinen onkija
saaliinsaaja sanoilla
taivaallinen taiteilija
velaton ja varakas.
Voisinpa heittää
huoleni hevoselle
vahvemmalle taakkani
onnellisna odottaa
pientä kiitosta
uhrauksista monista
palkkiota panoksesta.
Tässäkö viisaus?
Omalla panoksellaan
jokainen selvitköön
laskunsa maksakoon
sotkunsa selvittäköön
riitansa ratkokoon!
Taidankin olla
oman onneni tuhooja
huolien kerääjä
taakkojen kantaja,
kuuntelija, auttaja,
opastaja, ohjaaja,
pankkiiri, puolustaja,
olkapää ja kuuntelija...
mistä ne itselleni
kun toisille omani.
Osaisinpa olla
hulvaton ja huoleton.

Vuoden kulkua.

Vieri vuosi verkkaisesti....
karta kiire kantapäistä
torju turhat touhotukset
karkoita katalat kaveeraajat
anna eine aaamuinen
illallinen ehtosella
syödäkseni, juodakseni
ravitsevaa terveellistä
tuoreutta tuoksuvaista
liikoja herkkuja karta.
Sauvat käteen sovittele
luonnon ihmeitä ihmettele
kävellessä metsäteitä
hiihtäessä saloissa.
Avaa uksi sivistyksen
portti pimeydestä
näkemähän, kuulemahan
kehitystä seuraamahan
kulje silmät avoimina
pidä korvat kuulevina
säilytä muistikin terävä.
Jopa tuota kokeilin
kilometrejä kuljeskelin
askelia laskeskellen
kaloreita kulutellen
toiveissa kevyt keho
haaveissa hyvä olo
jonka sainkin saaliikseni
lihaksille liikettä
väsymykseen lääkettä
ihanasti ilmaiseksi
ihmismielelle iloksi
koko keholle nautinnoksi.
Kulje vuosi verkalleen
kasvata mieleen tyyneyttä
poista pahat päivät
kolotukset kehostani
tyytymättömyys olostani
koko vuoden varrelta
huonot päivät hävitä
pienet kivet polulta.
Anna pysyä isojen
niiden päältä katselen
menoa maailman muun.
02.02.2008 K.J.

Noidat näkevät

Maiseman ylle pimeä laskeutuu

noidat tanssiinsa valmistautuu,

kaavuissaan haamujen lailla

kaikkia estoja vailla

taika  juomia maistelevat

suitsukkeitakin haistelevat

taikojen tekoon saavat voimaa

eivät koskaan toistansa soimaa

yhteinen suunta, taian teho,

liikkuu kädet, liikkuu keho

taikajuomaa sekoitellen

tehoa kissaan kokeillen.

 

Kissa vain hetken on leikistä pois

kuin sillä yhdeksän henkeä ois

huumattuna kissa naukaisee

silmät isoiksi aukaisee.

siitä sen noitakin huomaa

tätä  vahvaa taikajuomaa

pirskotella voi ihan kaikkialle

sateen joukkoon ja hangen alle

kukaan ei pakoon

edes kallion rakoon

pääse tämän juoman taikaa

ilon laulut kaikkialla raikaa.

 

Tuolla luuraa äreä ukko

kädessä vanha munalukko

tuolla taas naurava akka

kainalossaan jauhovakka,

reipas mimmi juoksee tiellä

toisenkin näkee siellä

yhden mummon ikkunan alla

ruusut on tappanut halla

vaari tuossa piippuaan täyttää

kivaltahan tuokin näyttää

tuolla paloi pohjaan velli

huolimaton oli taas Elli.

 

Noidat lentää ja katsastaa

luudalla taitavat ratsastaa

lepakoita väistellen, huutaen yössä

liikkuvat taikojen salatussa työssä.

lentävät, liitävät  tuulessa

ilkikurinen hymy huulessa

vaihtavat hyvän ja pahan

antavat köyhille rahan

naurua itkeville  ilokseen

sorretuille kiitosta kerrakseen.

Jos ei huomannut sinua kukaan

mene  lennolle noitien mukaan! 

Häätöhommat korvessa

Häätö hommat korvessa.
Kirjoittanut: K.Järvinen  26.4.2005
       

 Kyyhkysiä jurppi,
kun kesyttämätön korppi,
teki kuusikon keskeen pesänsä.
" Tuossako aikoo viettää kesänsä? "
" Kokouskutsu on laadittava,
häirikkö pois muuttamaan vaadittava, "
huusi siihen teerikin,
kesken lemmen leikin.

" Kaikki koolle.
isolle kannolle!"
kuulutti joku raikuvasti
ja ääni kuului korpille asti.
Kuin taikavoiman vetämänä
tuulen puskan lennättämänä
tuli korppi ensin.
" Heti tänne lensin."

Aurinko paistoi..
ketulle nauru maistoi;
" Pitäisihän sinun se tietää,
ääntäsi emme voi sietää.
Kanna risusi kauemmaksi!"
Muuttui korppi hurjemmaksi,
iski jalalla maahan;
"Täällä mystinen meno,
sanoi muinoin jo eno."

"Jos mykkä oisin,
silloinko voisin,
rauhassa asettua asumaan
ja tyttökorppia kosimaan?"
Teeri lehahti lentoon tuhahtain;
" Tuo oli rehentelyä vain."
Mystinen meno…
ja muka korpilla eno..

Korppi komennon piti,
ilmi riita jo iti,
kun oravan töistäkin haastoi;
" Tuokin tuossa, sarkahousut raastoi,
repi pyykkinarulta pois,
kuin ei muuta pesään tuoda vois.
Minuako määräilette
kukkoina hääräilette?"

Korppi pesän tekoon,
toiset eläimet kokoon,
ja supatuksen seasta selvän sai,
se oli kettu joka puhui, niin kai;
" Ei lähde korppi, ei muuta pois,
oi, kunpa jo syyskuu ois,
niin korppikin vihneitä yskisi
ja tienoo hetkeksi hiljentyisi."

Siellä korvessa taas
on rauha maas..
Hautoo munia korppi ja muut
on pesäpuina monet puut.
Kuulet kyyhkyn kujertavan,
korpin rumasti raakkuvan,
ja asuvat yhä vain
 siellä kaikki rinnakkain.

Linna ei ole koti.

Linnan monissa huoneissa vaelsin
komeita tauluja seinillä ihailin.
Joka askeleen toinen seinä toisti
isot kristallikruunut katoissa loisti.

Täällä ikävä asuu ja tyhjyys huokaa,
tänne elämää ja lämpöä tuokaa.
Kantakaa tänne edes sohva sisään
sen päälle pehmeät tyynyni lisään.

Täällä asuu raha, mutta lämpö puuttuu
täällä iholle kylmä tunne juuttuu.
Ikkunoista sisään pääsee vain kalvakka valo.
tämä linna, kuin asumaton tunteiden talo.

Monen tyhjän huoneen kautta kuljin
monta ovea aukaisin,  ne perässäni suljin.
Palaan puistoon ja kuulen lintujen laulun
en muista edes maalaajaa  kalleimman taulun.

Korttitalo

Rakensit korttitalon
unelmista
oletuksista
laskelmista

rakensit sortuvan talon
omille unelmillesi

minä pyysin vain pienen kolon
hetken aikaa
ajastasi
arkeeni

en sinua taloinesi
menohaluinesi

levottomuus  asui  talossasi
rauhattomuus lähelläsi

puuttui kodin lämpö
kahvikuppi pöydällä
lämmin peitto sohvalla
odottamassa illan viileyttä
steriilissä korttitalossasi
huokui asumattomuus
siellä ei asunut lämpö

korttitalosi romahti käsissäni
haluan tuntea lämmön
ihmisen lämmön
ja asua
asutussa kodissa
en korttitalossa

siellä tunteetkin jäätyvät.
© K. Järvinen

Kesäpäivä 1961

Olimme me hassuja
kiimasta kiihkeitä
himossa hekumoiden
juoksimme aittaan
kesken työpäivän
heinäpellolta
naapurista kotiin

revin paitaasi
sinä repäisit nuttuni auki
napit sinkoilivat
me huohotimme
kuuleeko kukaan, kuulkoon
sinä olet minun
minä sinun
rekipeitto allamme
me rakastelimme
kuin ei koskaan ennen
jäit siihen
vasten rintaani..

keräsin heinän helpeitä hiuksistasi
pyyhin hikisiä kasvojasi
suutelimme
sinun kielesi minun suussani
kuin .. jos vielä
uudelleen ja uudelleen
kyltymättöminä toisistamme
silmäkuopat täynnä hikeä
rekipeittokin märkänä
voi luoja
äitisi
hän on tulossa
ja ne heinät…

aitan hämärä viileys hellepäivänä
vanhan rekipeiton pehmeä syli
ja sinä sylissäni
keskellä päivää
häpeilemättä
salaamatta
sinä minussa
sylissäni
yhtyneinä
ihan hiljaa
rauhassa loppuun asti.

Muistiin panoja  Kuhmoisista 1961.

Sanani

” Puhuu
kuin Ruuneperi ”
sanotaan
monista

en sovi saappaisiinsa
en pysy sanojensa tahdissa
ei soi kaikunansa sanani.

Sanani soivat tyhjinä
ajatusten alasimella
elämä seppänä
takomalla taukoamatta
sai sieluni soimaan
sanat latistuneina
seuraavat
putoillen
alasimelta
lekan alta
kuumia kipinöitä
säkenöiden.

Elämän seppä
takoo taukoamatta

muokkaako
raudasta
taidetta
vai romua
sanoilla
maalattaviksi.
©Kirsti.A.Järvinen

Hän, mieheni.

Vanha pönttöuuni
harmaata peltiä
tiilitakan verhona
sinä siinä
lämmitetyn takan kyljessä
heti näin sinut
komea poika
seudun komein
harteikas sinisilmä
iskin silmäni sinuun

ajatusten voimasta käänsit katseesi
otit muutaman askeleen
kiedoit kätesi uumalleni
ja me tanssimme
tanssimme
kuin ei koskaan ennen
se oli ensimmäinen tanssimme
tango, kohtalon tango
vartalot nuolivat toisiaan
veri kuohui minussa
nousi poskilleni punana
suuta kuivasi
olin ja en ollut
puristit liki itseäsi

seuraava tanssi
et päästänyt minua
vai minäkö sinut sidoin
loihdin langat välillemme
ikuiset rakkauden kahleet
kiedoin ympärillemme

kunnes olimme yhtä
minää ei ollut
oli vain me
meidän rakkautemme
kunnes kuolema meidät erottaa.

Kesällä 1990

Kesällä 1990

Sinisuohaukka
komea lintu
saalistamassa suon reunassa
kelopuun oksalla
tarkkasilmäinen peto
vaani jäniksen poikasia
nyrkin kokoisia
pakoon puikkivia karvapalloja
aukkohakatun kuusikon reunassa
helteisenä kesäpäivänä
kuusen siemeniä kylvämässä
jäniksenpoikien leikkitantereella

haukan silmissä vilahti
mättään vierellä
karvapallo liikkui
varjoon etsiytyi emoa vailla
kohosi haukka siivilleen
mustat siivenkärjet loistivat
kevyesti liiti aukean yllä
koirani makoili laiskana
havahtui linnun lentoon
kuin suojelusenkeli
nousi jaloilleen
syöksyi ennen haukkaa

varovasti
suuhusi älä ota, ei

karvapallo jaloissaan
koirani seisoi ylväänä
katsoi minuun kuin kysyen;
etko tunne minua
minähän suojelin sitä
haukka jäi saaliitta

jäniksen poikanen avuttomana
suuren suon reunamailla
hakkuuaukealla haukan silmissä
pystykorva koirani
nuolee sen naamaa
lohduttaa
koko karvakerä heilahtaa
katsoo koiraa
hypähtää kerran
pakenee koirani vatsan alle.

Sinisuohaukka lentää kelopuun oksalle
aukealle suolle tähystelemään.

Tarot korteilta kysyttyä.

Varhaisessa aamussa
television ruudulla
nainen paljastaa korttien salaiset sanomat
Tarot kortit
levittää
tulkitsee
soittaja kysyy
puhuu ulos tuskaansa
valittaa elämäänsä
peloista
rakkaudesta
rahasta ja maineesta
vankilatuomiosta

suuri on elämän kuvakirja
avattuna kuulijoille aamuyön tunteina

se lyö
seitsemän kertaa yrittänyt tappaa
paljain jaloin koiran kanssa pakkaseen
pakenin naapuriin
onneksi sain olla yötä

painimme vain
sain taponyrityksestä tuomion
mitä näet korteista

eikö avioliittoon kuulu rakkaus
niin minä oletan
mutta
kaksikymmentäkolme vuotta selibaatissa
se on totuus
pitääkö minun kestää
mies hakkaa

se sanoi että mieti vielä
se virallinen ihminen
sieltä sosiaalitoimistosta
kun apua pyysin

voi naisia
ja miehiä
selibaatti ei ole rakkautta
se on kidutusta
väkivaltaa

Tarot kortit puhuvat
älä pelkää
vankila ei ole niin paha
valita jos väärä tuomio
älä jää hakattavaksi
parempaa on tulossa

on hyvä olla toivoa
edes Tarot korttien kertomana
elämä ei ole helppoa
ei kuvakirjanakaan.

© K.Järvinen 2014