Lahjoja Luojalta.

Hämärä talvi aamu
luonto nukkuu lumiharson alla
puiden oksilla huurrekuorrutus
ohuen ohut kimallus jäähelmissä

jää pirstoutuu askelten alla
lumisella polulla.

Metsän jumalainen rauha
heikosti erottuvat jykevät puut
vasten kajastuvaa aamutaivasta
naava roikkuu partana oksilta
vihreiden neulasten lomassa.

Kuka loi taivaan, kuka maan
metsän kasvatti, ihmisen synnytti
kuka antoi kaikelle tarkoituksen
ja vahvisti ihmismielen?

Mikä avasi silmäni näkemään
korvani kuulemaan
mikä ajoi minut keskelle metsiä
laajoille vainioille
tuulentuvan viljan äärelle
kuka antoi minulle kaikki aistit
rakastaa tätä metsää ja peltoja
kuka tuo kesän tuoksut
haavan lehtien havinan
ja antaa nauttia kaikin aistein?

Tuntemattomasta syntynyt isäin perintö
kokemuksesta kasvanut elämyksien kokeminen
kuulla ja nähdä Luojan antamat lahjat.

Halusin

Kirsti Järvinen lisäsi julkaisun ryhmään Elävien Runoilijoiden Kerho.
8:27
Halusin rakastaa
toivoin tuulien kääntyvän myötäisiksi
odotin ruusujen puhkeamista kukkaan
etsin lähteen silmää metsiköstä

halusin rakastaa elämän huomisia rinnallasi.

Yhdessä näimme ruusujen kukkivan
viljavainioiden tuulentuvan paisunein tähkäpäin
joimme vettä lähteestä
kuvajaisemme rikkoutuivat lähteen pintaan
suudelmissa maistui kypsä mansikka.

Halusin rakastaa kaikkia huomisia

rakastin hetkeä käsivarsillasi
askelia rinnallasi
henkäilyjäsi vasten ihoani
kuin lapsi painauduin rintaasi
suljetuin silmin kuuntelin lauluasi
ja aamulla heräsin vihellettyihin säveliin
halusin kaikkiin huomisiin rakkautesi.

Halusin kuolla
halusin kipeästi seurata sinua
halusin viljavainioiden avaruuteen
synkän metsän pimentoon
metsälammelle ja lähteelle
halusin ruusujen tuoksuun kuulemaan laulajaani
halusin rakastaa kuolemaa

huusin sinua tuuleen
myötäinen ja vastainen kantoivat huutoni
mustarastas palasi keväällä
vihelteli minulle pihapuussa
olit palannut
saan rakastaa ikuisesti.

© Kirsti Järvinen

Joutsenpilvi.

Lapissa.

Valkoiset linnut.

Keväinen ilma väreilee lämpöä
lumet haihtuvat huuruna
aamu auringon kajossa
haloilmiöksi taivaalle

joutsenet ovat laskeutuneet
syksyn viljapelto
mustina kyntöviiluina
järven selkä jäässä
pihalla talvehtinut mustarastas
kaivelee pensaan alla
lehtikasat
lämpökompostorit
linnun ruoka aitat
vielä jäässä

tiaisten parvi pensaissa
vanhan ladon nurkalla
pusikoituneella pellolla
kuivaa heinää
varisseita siemeniä
luojan luomat selviävät
mies ei

kuoleman naamio kasvoillaan
kalman kankeus kehossaan
makaa rannalla

valkoiset linnut
kuin saattojoukko
 laskeutuu jäälle
huuto täyttää rantamaiseman
täällä
tänne
kalvakka mies
jota kukaan ei kaipaa
makaa joutsenlauman keskellä
valmiina lentoon.

©K.J. 2014

Kulkuri kissan tarinasta.

Polilla parantui
Kirjoittanut: 18.5.2005  K.Järvinen
       

 Kissan tapasin tiellä tallustelemassa,
kovin oli kyntensä kuluttanut kulkeissaan.
Siipusulka suussa, hampaanrakoon tarttunut
pilkisteli pikinaaman poskesta,
linnultako iri repinyt
koskelonko kiinni saanut.
Huomasin hengenkin pihisevän..
astmaako ahneella katilla
höyheniäkö henkitorvessa..
siksikö siinä apua anoen katsoikin.
Kiinni otin katin karkailevan
lintuja pyydystävän
kainalooni koppasin.
Tohtorille kuljetin kopassa kissan
vähän vihaiselta vaikutti
vaan ei tohtori arkaillut..
nappasi sulan kissan suusta
pisti lääkettä pakaraan
ja silloin karkasi katti!
Juoksi salamana pöydän alle
sieltä katseli viirusilmillä
yritti raappia terävillä kynsillä
eikä tullut tuolin viereen.
Tohtori maanitteli maidolla
houkutteli tuoreella hiirellä
puhui kuin parhaalle kaverille
yritti ylettyä kissaan kourillaan
haroi varoen silmiään...
Paukautin silloin nyrkin pöytään;
"Eihän tästä tule mitään!
Nyt katti kassiin kiireesti
tuossa on kirjoitettu resepti,
apteekin kautta vien sinut
ja jos vähänkään enää lintuja kinut
saat huomata ettei lääke aina auta
astma kun pahenee.. on edessä kylmä hauta."

Tässä nyt tuon kissasi
kuka sen homman missasi!

© Kirsti Järvinen

Kannoit minut kotiin.

Rantatöyräällä mökki

punamullan punainen

valkoisin ovenpielin

ovi raollaan

tuvassa leivinuuni

kammarissa pönttöuuni

lämpöä hehkuvin kyljin

hiillos punaisena

ikkunoissa verhot

harson ohuet

valon valkoiset

tuvan pöydällä 

ilman käärettä ruisleipä

vieressä nyytti suolaa

tupaan tulo toivotus

riittäköön leipä pirtissänne.

Keväinen aamuhetki

herään hämärässä huoneessa

rakkaani käsivarsilla

rantatörmällä

punaisessa mökissä

ensimmäisessä kodissamme

suu täynnä sanoja

sydän täynnä tunnetta

painaudun sinua vasten

kuin en koskaan ennen

sanat ovat liian pieniä

rakkauteemme.

© K. Järvinen