Tunnelmatuokioita taipaleelta.
Huoneeni hämärässä henkii hellyys
lämpösi viipyy peittoni alla
ja tyynyssä on tuoksusi..
vedän sen itseeni.
Huumaan herätän kehoni
viritän viuluni soittamaan säveltäsi
eikä aika merkitse mitään.
Kiireet katoavat
äänet hukkuvat huokaukseeni...
Se oli vieläkin vain uni.
Tervetuloa sydämeni laituriin...
purtesi on turvallisesti laiturissani
ja sinä minussa..
niin kuin se nyt näin platonisesti on mahdollista,
sanojen kautta sielussa
ja lämpönä iholla
hivellen himojani
kosketellen kehoani
ja kadotan todellisuudentajuni....
Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.
perjantai 7. helmikuuta 2014
tiistai 4. helmikuuta 2014
Vanhuus ja viisaus.
|
|
tekstini
pöytälaatikosta.
Se on aarteita pullollaan, kuten monilla, niin luulen olevan. Vaikka palata saisin eiliseen en muuttaa vois mitään siitä. Ei tähän pieneen ihmiseen niin suurte voimaa riitä. Se mikä on ollut, on entistä mutta oppia voi kyllä virheistä. Samat virheet kuitenkin tehty on mitä tekivät jo isiämme isät. Kun maailma kuitenkin muuttunut on on lisälläkin lisät. Virheet ja erheet vain korostuu ja kaiken aikaa ne toistuu. Vanhuus ja viisaus, nuoruus ja hulluus, niin sanoivat vanhemmat ennen. Kun maailmaa kuljet avoimin silmin... näet hulluja tullen - mennen. Ne vanhat ja viisaat, kaiken kokeneet, on viety jonnekin...., laitoksiin kun ei nykyisiin perheisiin enää mahdu se vanhempi, viisaampi. Onko se niin kaikille, helpompi? |
|
Kuvajainen
|
Takanani
metsälammen tummassa pinnassa on kuvajaisesi. Yllättäen, kuin kaikuna kuulen sanat kaipaan.... Käännyn ja kuvasi on poissa. Pakenet jätät kysymyksen ajatukseeni, mitä pakenet. Aamulla kumarrun jälleen lammellani odotan... Miksi? Miksi kuvasi pakenee rikkoen minut. |
Ystävälle.
Viesti ystävältä lämmittää
kun varpaat palelee ja nenänpää
on punertunut pakkasessa
ja sormet jäätyneinä rukkasessa.
Kun luet viestin; "Minä täällä,
sua muistan myöskin pakkas säällä
ja rinnallasi seison, huomaathan,
kaulallasi käteni sä tunnethan."
Sen luettua tunnet lämmön kehollasi
ja johan virtaa veri ihollasi
kun tunnet kuinka ajatuskin lämmittää
vaikk' riehuis myrsky, taikka talvi sää.
Ei murheeseen hän anna sinun vajota
ei myöskään vangiksensa sua pakota,
vaan tukee sanoin, ajatuksin taustalla
ja rakkaudesta kertoo suloisilla sanoilla.
Miksi siis, vain vaivojansa valittaa ja surra?
Pakkasenkin poskiamme annetaanhan purra
ja riemuitaan kun terveyttä vielä riittää,
siitä meillä aihetta on joka päivä kiittää!
kun varpaat palelee ja nenänpää
on punertunut pakkasessa
ja sormet jäätyneinä rukkasessa.
Kun luet viestin; "Minä täällä,
sua muistan myöskin pakkas säällä
ja rinnallasi seison, huomaathan,
kaulallasi käteni sä tunnethan."
Sen luettua tunnet lämmön kehollasi
ja johan virtaa veri ihollasi
kun tunnet kuinka ajatuskin lämmittää
vaikk' riehuis myrsky, taikka talvi sää.
Ei murheeseen hän anna sinun vajota
ei myöskään vangiksensa sua pakota,
vaan tukee sanoin, ajatuksin taustalla
ja rakkaudesta kertoo suloisilla sanoilla.
Miksi siis, vain vaivojansa valittaa ja surra?
Pakkasenkin poskiamme annetaanhan purra
ja riemuitaan kun terveyttä vielä riittää,
siitä meillä aihetta on joka päivä kiittää!
Pappa nukkui jouluun.
Pappa nukkui jouluun.
Tuli takassa hiipuu hiljalleen,
on aurinko painunut mailleen.
Ovat lapset luvanneet saapua
isän luokse viettämään joulua,
mutta ketään ei tiellä kulkevan näy
ja kellokin kahdeksaa nyt jo käy.
Sytyttää piippunsa, vanha mies,
tavan oppi sotareissulla kenties
eikä pääse eroon enää siitä
vaikkei henkeä millään aina riitä.
Köhii, takan tulta kohentaa
ja jalat loisteeseen ojentaa.
Johan ramaisee, pian nukkuu…
seinäkellon käki yhdeksää kukkuu,
muttei pappa sitä kuulla voi,
hänen mielessään Joulun kellot soi.
Ne helkkää ja kaikuu yli mäen
kutsuen koolle kaiken väen.
Tuli takassa hiipuu hiljalleen
pappa laittoi kädet polvilleen..
Putos piippukin suusta kolahtain,
mutta pappa nukkuu vain.
Ovi ulos on hieman raollaan..
ovat lapset seurakseen tulollaan.
Joulu aamun kellot mäellä soi
ne kaukana kylillä
kuulla voi…
Papan ovi on vieläkin raollaan
mutta lapset… eivät he tulleetkaan.
Pappa istuu tuolissaan, pystypäin…
hehkuu hiillos vielä hetkittäin.
Kipa 1996.
Pimeys nuokkuu katoilla.
Pimeys nuokkuu katoilla
kuu lymyilee pilvessä
antaa pakkasen paukkua
sulhot kotiutuvat
morsiot nukkuvat
pimeys nauraa.
aurinko herää
liitää levittämään
talven tautia
tarttuuko se
iskeekö intona ulkoilla
iskeä jalkaa maahan
tallukkaissa taivaltain
suihkien suksilla
vai palelevana pirtissä
maata maha pullollaan
lihaa ja leipää
täkin alla
telkkari auki
silmät ummessa
mieli kesässä.
Rannalla.
Rannalla
kulkee neito nuori
lepät
polkua varjostaa.
On
valkoinen koivun kuori
siihen
nimensä raapustaa.
Vesi
sineä taivaan toistaa
hiekka
pohjassa kimmeltää.
Neidon
silmissä ilo loistaa
et
poskella kyyneltä nää.
Hän
sulhoaan odottaa
piirtää
sydämen pintaan puun.
Ei
onneaan kadottaa
voi morsian
kesäkuun.
Nostaa
laineita yltyvä tuuli
vesi
tummana vaahtoaa.
Avunhuudon
jostain kuuli,
neito
katseensa kohottaa.
Sulhon
purtta ei saapumassa
ei rakkaansa
ääntä kuule
kuka
apua huutamassa
älä
myrsky niin kovasti tuule
Viipyy
sulho, ei saavu hän
neito
epätoivoon vaipuu
näkee
aaltojen yhä yltyvän
toivo
tapaamisesta haipuu.
Sulhon
pursi vajosi aaltoihin
vei
myrsky kalleinta viljaa
puun
pinnan syviin viiltoihin
nyt rukous piirtyy hiljaa.
K.J. 2007
Kohti valoa
Kulje kanssani kohti valoa
vie minut paisteeseen
pois hämärästä toivottomuudesta
jossa kissansilmien tavoin
joku tarkkailee varjoissa.
Varjoissa asuvat pahat ajatukset
vie minut valoon
astu kanssani aamuruskoon
jossa kastepisara kimmeltää
ja perhonen nukkuu.
Perhosen levittäissä siipensä
vie minut lentoon
pois levottomalta niityltä
jossa nälkäisten kauriiden lauma
tallaa minut jalkoihinsa.
Varjoissa vaeltavat tarkkailijat
lepakon korvin kuuntelevat
äänettömästi liikkuen lähellämme.
Kulje kanssani perille,
sulje kanssani portti menneeseen.
K.J. 2007
vie minut paisteeseen
pois hämärästä toivottomuudesta
jossa kissansilmien tavoin
joku tarkkailee varjoissa.
Varjoissa asuvat pahat ajatukset
vie minut valoon
astu kanssani aamuruskoon
jossa kastepisara kimmeltää
ja perhonen nukkuu.
Perhosen levittäissä siipensä
vie minut lentoon
pois levottomalta niityltä
jossa nälkäisten kauriiden lauma
tallaa minut jalkoihinsa.
Varjoissa vaeltavat tarkkailijat
lepakon korvin kuuntelevat
äänettömästi liikkuen lähellämme.
Kulje kanssani perille,
sulje kanssani portti menneeseen.
K.J. 2007
Matka.
Matka.
Taivaltaa kulkija ääneti vaan
pakkanen paukkuu, lumi peittää maan.
Ei muista hän, miksi lähtikään,
on unohtanut matkansa määränpään.
Hän pysähtyy, tuolla kulkee mies,
hän huomasi minut, kenties
nyt minne .. tuon puun taa..
hän ei minua nähdä saa.
Jatkaa matkaa taas, hiljalleen…
katsellen arasti ympärilleen…
ja lailla moukarin sydän hakkaa rintaan,
nousee tuskan hiki kulkijan pintaan.
Hän pysähtyy; miettii minne matka,
jostain ääni kuuluu; " Älä jatka!"
Ei, ei täällä ole muita
pelkkiä metsän puita.
Hän jatkaa matkaa, jo kompuroiden…
Menen taakse noiden isojen puiden
jään siihen hetkeksi, lepään ja lähden,
mutta minne…. ja minkä tähden?
Hän pysähtyy, nojaa runkoon puun
ja katselee naamaa täysikuun.
"Kuu se tuolta vaan,
valaisee öisen maan".
Taivalta aikoo jatkaa, ei jalat kanna..
ei askeltakaan enää jatkaa anna.
Kai paras on istahtaa maahan tähän
joko väsyin, ehkä lepään vähän.
Hän vajoaa alas, viereen tuuhean puun
ja katselee keltaista loistetta kuun.
"Hengitys ihan salpautuu….
peittikö pilvi jo kuun..?"
Tuolla loistaa valo, koti siellä siintää
ja sinne kulkija kiireesti rientää.
Hän juoksee, juoksee, sitä valoa kohti,
joka niin kirkkaana edessä äsken hohti.
Näkee edessään avoimen oven
ja muistaa lämpöisen äidin poven.
" Äiti ota minut syliisi taas,..
näin lampaatkin koti haas"
Lepää hangella kulkija; myssy päässä
paljaat sormet ja varpaat ihan jäässä.
Hän itse, juoksi kohti valoa kirkasta
eikä rinnassa enää ahdista.
Hän on kotona taas, sinne päätyi matka
ei tuntematonta kohti enää jatka.
Luo varjoja hankeen täysikuu..
kulkijaa suojaa tuuhea puu.
Taivaltaa kulkija ääneti vaan
pakkanen paukkuu, lumi peittää maan.
Ei muista hän, miksi lähtikään,
on unohtanut matkansa määränpään.
Hän pysähtyy, tuolla kulkee mies,
hän huomasi minut, kenties
nyt minne .. tuon puun taa..
hän ei minua nähdä saa.
Jatkaa matkaa taas, hiljalleen…
katsellen arasti ympärilleen…
ja lailla moukarin sydän hakkaa rintaan,
nousee tuskan hiki kulkijan pintaan.
Hän pysähtyy; miettii minne matka,
jostain ääni kuuluu; " Älä jatka!"
Ei, ei täällä ole muita
pelkkiä metsän puita.
Hän jatkaa matkaa, jo kompuroiden…
Menen taakse noiden isojen puiden
jään siihen hetkeksi, lepään ja lähden,
mutta minne…. ja minkä tähden?
Hän pysähtyy, nojaa runkoon puun
ja katselee naamaa täysikuun.
"Kuu se tuolta vaan,
valaisee öisen maan".
Taivalta aikoo jatkaa, ei jalat kanna..
ei askeltakaan enää jatkaa anna.
Kai paras on istahtaa maahan tähän
joko väsyin, ehkä lepään vähän.
Hän vajoaa alas, viereen tuuhean puun
ja katselee keltaista loistetta kuun.
"Hengitys ihan salpautuu….
peittikö pilvi jo kuun..?"
Tuolla loistaa valo, koti siellä siintää
ja sinne kulkija kiireesti rientää.
Hän juoksee, juoksee, sitä valoa kohti,
joka niin kirkkaana edessä äsken hohti.
Näkee edessään avoimen oven
ja muistaa lämpöisen äidin poven.
" Äiti ota minut syliisi taas,..
näin lampaatkin koti haas"
Lepää hangella kulkija; myssy päässä
paljaat sormet ja varpaat ihan jäässä.
Hän itse, juoksi kohti valoa kirkasta
eikä rinnassa enää ahdista.
Hän on kotona taas, sinne päätyi matka
ei tuntematonta kohti enää jatka.
Luo varjoja hankeen täysikuu..
kulkijaa suojaa tuuhea puu.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Vaihtelevissa tuulissa.
Vaihtelevissa tuulissa.
Elämä kulki rinnallani
hymyili ja nauroi kanssani
leikitteli kuin tuuli hiuksissani
poltti kuin pakkanen poskissani
virtasi kuin koski suonissani
jyskytti poltteena rinnassani
lämmitti intohimon poltteessa..
Kohisten kuljetti elämäni purtta.
poikkesin moniin satamiin
rauhallisiin poukamiin
seisoin kosken partaalla
upposin sen kuohuihin
valkeaan vaahtoon
näkemättä... tuntematta
ajelehdin....
kunnes tajusin
en se minä kuollut vaan... Hän.
Elämä kulkee rinnallani
hymyilee ja nauraa
leikkii harmaantuvilla hiuksillani
tekee naurunryppyjä poskilleni..
hyväilee ihoani
kuin kesän leppeä ilta...
Purteni löysi myötätuulen.
Elämä.
Anna minulle huominen
ja uusia unelmia,
haluan elää!
Haaveiden haikuja.
Haaveiden haikuja.
Kerran vielä
etsin sen puutarhan
avaan portit
ja kuljen sinne sisälle.
Odotatko siellä?
--
Palelin
sinä otit syliisi
lämmitit
olimmeko liian ahneita.
--
Tuuli huojuttaa puita
rungot soivat
pakkasessa
ja oksat heittävät lumet
pois harteiltaan
Kerran vielä
etsin sen puutarhan
avaan portit
ja kuljen sinne sisälle.
Odotatko siellä?
--
Palelin
sinä otit syliisi
lämmitit
olimmeko liian ahneita.
--
Tuuli huojuttaa puita
rungot soivat
pakkasessa
ja oksat heittävät lumet
pois harteiltaan
Hiirulainen salkussani.
Hiirulainen salkussani.
Harmaa hiiri haluaa huoneeseen,
hajottaa hirttä hampaillaan,
kiipeää kohti korkeuksia,
kynnet kiinni kohteessa.
Laudan laitaa laipiolle
suunnistaa sinnikkäästi.
Sinne sahahammas sijouttuu
siellä säilytän salkkuani.
Salkkuunhan siimahäntä sisälle,
sinne sanomien sekaan,
silppusi sisällön sotkuksi,
sotki sontien salkkunikin.
Parempi pysyä poissa pakanan
papereitani pilaamasta,
sanomiani sotkemasta.
Käskenkö katin katalan
katselemaan, kaitsemaan
kuolon kitaan kuljettamaan
mokoman monitaitoisen?
Vai vienkö vintiltä villoinensa
viheliään valloittajan,
viskaanko vielä vipeltämään
vapauteen vaikertamaan
hiiren hiljaa hykertämään;
" Miksi minun muille maille
pitäisi pesäni piilottaa.
Salkussa sain silputa
paperia pehmikkeeksi
pesäni pienen pohjalle.
Pissa pieni pahentaako
hajuhaittana hallitseeko
ihmisiä inhottaako
harmaan hiiren hajukin?"
Paiskasin pellolle pissomasta,
salkkuni sisälle sontimasta.
Vaan vielä viisas vipeltäjä
takaisin tulee takuulla,
pakenee pirttiini pakkasia,
tuopa tullessaan tuttujakin,
suvunjatkajia suuren sakin.
Syksy sitäkin surettaa,
sateissa saapastellessa
kasteisessa kaheikossa
einekin ehtynyt edestään,
siksi sujahtaa sisälle
syksyn sateiden saapuessa.
Koon kanssa konnuuksissa.
Koon kanssa konnuuksissa.
Kirjoitin
kaikesta katalasti
kokosin koppaani konnuuksia
kaadoin kaiken kartanolle
kanoille kaakattaville
kukoille kiekuville
kaikelle kansalle
kerättäviksi kouriin
kuultaviksi korviin
kauniiksi katseltavaksiko
kaikki keräsin?
Korkealta kajautin
kaiun kuultavaksi
kaipuuni kauneuteen
kukkien keskelle
käkeä kuuntelemaan.
Kesäiseen koreuteen
kolttunikin kokoon kursin
katselleeko kukaan
keijun keveyttä
kimalaista kukalla
kärpäsiä katossa
Kuulostelen,
kaikuna kuulen kujerruksen
kirjoittikohan koppansa kumoon.
Kirjoitin
kaikesta katalasti
kokosin koppaani konnuuksia
kaadoin kaiken kartanolle
kanoille kaakattaville
kukoille kiekuville
kaikelle kansalle
kerättäviksi kouriin
kuultaviksi korviin
kauniiksi katseltavaksiko
kaikki keräsin?
Korkealta kajautin
kaiun kuultavaksi
kaipuuni kauneuteen
kukkien keskelle
käkeä kuuntelemaan.
Kesäiseen koreuteen
kolttunikin kokoon kursin
katselleeko kukaan
keijun keveyttä
kimalaista kukalla
kärpäsiä katossa
Kuulostelen,
kaikuna kuulen kujerruksen
kirjoittikohan koppansa kumoon.
Kaivatun tapaaminen
Kaivatun tapaaminen
Tiesitkö minun kaipaavan sinua,
tiesitkö että katseella hain?
Poissa olit, et muistanut minua.
Liikuitko lainkaan näillä main?
Eilisen iloksit muutit vihdoin,
pihaani saavuit niin arastellen.
Verhon takaa salaa katsoin
liikkeitäs pihalla seuraellen.
Katseelta piilooon taakse puun
varjoissa pensaiden hetken,
saavuit taas mukana maaliskuun...
etelään teitköhän retken.
Kesäisten iltojen laulaja oiva
vihellyksesi taas silloin kuulen
laulusi kaunis jälleen on soiva
rakkaani olet.. niin luulen.
Tiesitkö minun kaipaavan sinua,
tiesitkö että katseella hain?
Poissa olit, et muistanut minua.
Liikuitko lainkaan näillä main?
Eilisen iloksit muutit vihdoin,
pihaani saavuit niin arastellen.
Verhon takaa salaa katsoin
liikkeitäs pihalla seuraellen.
Katseelta piilooon taakse puun
varjoissa pensaiden hetken,
saavuit taas mukana maaliskuun...
etelään teitköhän retken.
Kesäisten iltojen laulaja oiva
vihellyksesi taas silloin kuulen
laulusi kaunis jälleen on soiva
rakkaani olet.. niin luulen.
Hetki tuo uuden elämän.
Hetki tuo uuden elämän.
"Kuin Egyptiläinen jumalatar",
sanoit ja katsoit minuun
sinisissä silmissäsi paloi sammumaton liekki
kehosi värisi
kätesi hikosivat
ja kaikki huoneessa olijat näkivät jännityneisyytesi.
Sanat pysähtyivät huulillesi
mutta silmissäsi paloi sammumaton liekki,
halusin suudella sinua,
halusin sinun kietovan kätesi uumilleni
ja vievän minulta tämän tuskan.
Huusin....ääneni murtui
yhteiset kyyneleet kastoivat poskiamme
olimme yhtä
kuin kehomme aina olisivat kuuluneet toisilleen
erottamattomasti
sydämesi hakkasi kiivaasti omaani vasten,
minussa kaksi...
ja halauksessasi kipuni muuttui lämmöksi
sulaksi vahaksi muutuin sylissäsi
kipu pakeni...
kunnes joku sanoi;
"Onnittelen, teillä on tyttö."
Jumalattarestasi tuli äiti.
"Kuin Egyptiläinen jumalatar",
sanoit ja katsoit minuun
sinisissä silmissäsi paloi sammumaton liekki
kehosi värisi
kätesi hikosivat
ja kaikki huoneessa olijat näkivät jännityneisyytesi.
Sanat pysähtyivät huulillesi
mutta silmissäsi paloi sammumaton liekki,
halusin suudella sinua,
halusin sinun kietovan kätesi uumilleni
ja vievän minulta tämän tuskan.
Huusin....ääneni murtui
yhteiset kyyneleet kastoivat poskiamme
olimme yhtä
kuin kehomme aina olisivat kuuluneet toisilleen
erottamattomasti
sydämesi hakkasi kiivaasti omaani vasten,
minussa kaksi...
ja halauksessasi kipuni muuttui lämmöksi
sulaksi vahaksi muutuin sylissäsi
kipu pakeni...
kunnes joku sanoi;
"Onnittelen, teillä on tyttö."
Jumalattarestasi tuli äiti.
Elämän hetket
Elämän hetket
Se nauroi ilkikurisesti
se hymyili valloittavasti,
tai itki yksinäisyydessä.
Se oli mukanamme
se jättäytyi jälkeemme
tai tuntui juoksevan ohitsemme.
Se antoi lahjoja,
se otti niitä pois,
mutta antoi meidänkin jaettavaksemme.
Yhtenä kauniina päivänä
se kaatoi minun unelmani,
se vei minulta kaiken
ei antanut meidän valita.
Se repi minua
se huusi minussa
laittoi minut kiroamaan kaikkea.
Se tappoi minusta kaikki tunteet
se vain otti,
se ei enää antanut mitään jaettavaksi.
Se vei minulta huomiset
se pysäytti katsomaan tähän hetkeen.
Yhtenä itkun täyttämänä päivänä
se sanoi minulle;
"Se huominen...
se on tulossa,
mutta ota huomioon.....
Kohtalo kulkee aina rinnallasi
se ottaa ja antaa...
jaa se tänään,
jaa se huomenna,
jaa se aina
niiden kanssa joita rakastat."
Se nauroi ilkikurisesti
se hymyili valloittavasti,
tai itki yksinäisyydessä.
Se oli mukanamme
se jättäytyi jälkeemme
tai tuntui juoksevan ohitsemme.
Se antoi lahjoja,
se otti niitä pois,
mutta antoi meidänkin jaettavaksemme.
Yhtenä kauniina päivänä
se kaatoi minun unelmani,
se vei minulta kaiken
ei antanut meidän valita.
Se repi minua
se huusi minussa
laittoi minut kiroamaan kaikkea.
Se tappoi minusta kaikki tunteet
se vain otti,
se ei enää antanut mitään jaettavaksi.
Se vei minulta huomiset
se pysäytti katsomaan tähän hetkeen.
Yhtenä itkun täyttämänä päivänä
se sanoi minulle;
"Se huominen...
se on tulossa,
mutta ota huomioon.....
Kohtalo kulkee aina rinnallasi
se ottaa ja antaa...
jaa se tänään,
jaa se huomenna,
jaa se aina
niiden kanssa joita rakastat."
Hupsuttelua
Hupsuttelua
Tupaasi tulisin
hiuksesi sukisin
selkäsi pesisin
eväätkin tekisin
sinut jos tuntisin.
Leivät leipoisin
pullatkin paistaisin
huulias maistaisin
juhlittais lauantaisin
viiniä juoden kaksin,
jos luoksesi osaisin.
Parasko mulle..
tai kukaties sulle..
näihin haaveisiin
turhan päiväisiin,
unikuviin öisiin
vajosin moisiin
laittakaa köysiin.
Hehkua
Hehkua
Harmaata....
pisaroita ilmassa
kaipaavan poskella
suolaisina..
Ilon pisarat
suolaisen makeat
silmäkulmassa..
sinä suutelet ne pois.
Nauramme yhdessä..
ilon pisaroita poskillamme
suolaisen makeita
Ulkona sataa...
Rakas ystävä, rakkaani
Rakas ystävä, rakkaani.
Tuulenvire poskellani on kätesi
linnun laulu oksalla on viestisi
ja lemmikin kukissa silmiesi väri.
Auringon lämpö ihollani
sadepisarat kasteena poskillani
ja tunnen että olet osana niissä.
Hyväilet tuulen myötä
naurat lintujen laulussa
ja auringon lämpö on läheisyyttäsi.
Kesän kukkia katsoen
elän rakkautemme muistoissa
enkä unohda kastella ruusuja ikkunan alla.
Alastomuuden ylistys
Alastomuuden ylistys
Alastomana synnyin äitini kohdusta
alastomana löysin onneni lehdosta
kaiken sen hellyyden, tunteeni jalon
joka sytytti liekkiin rakkauden palon.
Alaston syleily, lemmen kiihkeä hetki
se omaan kehoosikin on tutustumisretki.
Riisu vaatteesi pois ja ilkamoi
siitä kehosta jonka luojasi loi.
Alastomana synnyin äitini kohdusta
alastomana löysin onneni lehdosta
kaiken sen hellyyden, tunteeni jalon
joka sytytti liekkiin rakkauden palon.
Alaston syleily, lemmen kiihkeä hetki
se omaan kehoosikin on tutustumisretki.
Riisu vaatteesi pois ja ilkamoi
siitä kehosta jonka luojasi loi.
Kosketus
Kosketus
Ei onnea sen suurempaa ei hellempää
kuin toisen rintaa vasten painaa pää
tuntea - ja kuulla lyönnit sydämen.
On rakkaan syli lämpöinen.
Kesken arkisenkin työn ja aherruksen,
- kun tuntea saa käden kosketuksen
ja hellään halaukseen aamuin herää
se antaa voimaa, tekee rakkaudelle "terää".
Ei ole ristiriidatonta elämää
ei ole aina kirkas, aurinkoinen sää.
Ei puhaltaen pilvet mene pois..
lämpö auringonkin päivään tuoda vois.
Ei onnea sen suurempaa ei hellempää
kuin toisen rintaa vasten painaa pää
tuntea - ja kuulla lyönnit sydämen.
On rakkaan syli lämpöinen.
Kesken arkisenkin työn ja aherruksen,
- kun tuntea saa käden kosketuksen
ja hellään halaukseen aamuin herää
se antaa voimaa, tekee rakkaudelle "terää".
Ei ole ristiriidatonta elämää
ei ole aina kirkas, aurinkoinen sää.
Ei puhaltaen pilvet mene pois..
lämpö auringonkin päivään tuoda vois.
Nousiko se hattuun, pappa.
Nousiko se hattuun, pappa.
Sinulleko pappa
sinulleko hattuun nousi ?
Joitko nuoruuden maljan
vai liian kauan käyneen kaljan
kun jalkasi ihan noin menevät
miksi sinun puheessasi sanavirheet vain enenevät.
Yritä nyt tiellä pysyä
aioin sinulta juuri kysyä
miksi koko ajan ojaan meinaat kulkea
ja tuntuu kuin silmäsi
uni tahtoisi sulkea.
Pappa!
Mitä ihmettä te joitte,
mitä kummaa lientä sieltä kaupungista toitte
kun et koskaan ennen
ole tällä tavalla tiellä kävellyt.
Pappa, varo ettet mummon kukkia tallaa
et koko ajan yrittäisi kaatua
kun en jaksa sinua tukea
alkaisit jo kunnolla kulkea.
Pappa!
Joko huomenna,
sanoitko jo huomenna kunnossa olevasi
ja taas suoraan kulkevasi?
Pappa!
Mikä sinua tänään vaivaa
mikä kumma vatsassakin kaivaa
-
nyt tahrit takkisikin siihen
istahdetaan kynnyspuulle riihen
ja odotetaan jos huono olosi menisi ohi.
Pappa!
Katso tuolla on meidän koti
Pappaaa.....
miksi sinua niin nukuttaa,
minua alkaa pian ihan kiukuttaa
kun joit sitä pahaa juomaa,
ahaa....
kaikki onkin sen tuomaa.
Nousiko se hattuun pappa sinulle?
Vannon, sitä se ei tee koskaan minulle!
Sinulleko pappa
sinulleko hattuun nousi ?
Joitko nuoruuden maljan
vai liian kauan käyneen kaljan
kun jalkasi ihan noin menevät
miksi sinun puheessasi sanavirheet vain enenevät.
Yritä nyt tiellä pysyä
aioin sinulta juuri kysyä
miksi koko ajan ojaan meinaat kulkea
ja tuntuu kuin silmäsi
uni tahtoisi sulkea.
Pappa!
Mitä ihmettä te joitte,
mitä kummaa lientä sieltä kaupungista toitte
kun et koskaan ennen
ole tällä tavalla tiellä kävellyt.
Pappa, varo ettet mummon kukkia tallaa
et koko ajan yrittäisi kaatua
kun en jaksa sinua tukea
alkaisit jo kunnolla kulkea.
Pappa!
Joko huomenna,
sanoitko jo huomenna kunnossa olevasi
ja taas suoraan kulkevasi?
Pappa!
Mikä sinua tänään vaivaa
mikä kumma vatsassakin kaivaa
-
nyt tahrit takkisikin siihen
istahdetaan kynnyspuulle riihen
ja odotetaan jos huono olosi menisi ohi.
Pappa!
Katso tuolla on meidän koti
Pappaaa.....
miksi sinua niin nukuttaa,
minua alkaa pian ihan kiukuttaa
kun joit sitä pahaa juomaa,
ahaa....
kaikki onkin sen tuomaa.
Nousiko se hattuun pappa sinulle?
Vannon, sitä se ei tee koskaan minulle!
Viileä lakana
Viileä lakana
Valkoiset lakanat
kauniisti kirjailluin nimikirjaimin
omin käsin virkatut pitsit
ruusukuviolla...
sileiksi mankeloituina
oli levitetty vuoteelle.
Jokainen ryppy oiottu
käsi oli hyväillyt lakanoiden viileää pinaa.
Rakkauden hinta
valkoiset lakanat
haaveillen vuoteelle levitetyt
siinä ne ovat
rypyttöminä...
kukaan ei ole niillä levännyt
viileään pintaan laskenut vartaloansa
ja käsi liikkuu hiljaa
hitaasti....
silittää lakanan pintaa..
rakkaudelle levitettyä.
Valkoiset lakanat
kauniisti kirjailluin nimikirjaimin
omin käsin virkatut pitsit
ruusukuviolla...
sileiksi mankeloituina
oli levitetty vuoteelle.
Jokainen ryppy oiottu
käsi oli hyväillyt lakanoiden viileää pinaa.
Rakkauden hinta
valkoiset lakanat
haaveillen vuoteelle levitetyt
siinä ne ovat
rypyttöminä...
kukaan ei ole niillä levännyt
viileään pintaan laskenut vartaloansa
ja käsi liikkuu hiljaa
hitaasti....
silittää lakanan pintaa..
rakkaudelle levitettyä.
Tähdet
Tähdet
Taivaan kansi on korkealla
tähdet sytytettyjä tuikkuja avaruudessa
linnunrata kuin valtatie äärettömyyksien välillä.
-
Liikahtaako silmässä
vai liikkuuko tähti?
Minne se menee
mistä lähti
oliko sillä pysyvä paikka
avaruuden ruuhkaisessa ympäristössä?
Onko tähdenkin aika syntyä ja kuolla
kuin tuikku lyhdyssäni
syttyä ja sammua.
-
Otava, Kauris, Oinas,
Sirius, Oinas, Korppi ja Vesikäärme
Merkur, Jupiter, Saturnus, Malja...
nimiä tähtikartalla
Mars, kuin kutsu kuutamoisena yönä
täällä me olemme silmin havaittavissa
katso
ihmeellinen on maailmankaikkeus
jonka ihminen on aikonut valloittaa
asuttaa maan, tutkia tähtiä
ja yrittää saada haltuunsa kuun.
Vielä ovat tähdet ja kuutamot
unelmien aika ja haaveet
joita tiedekään ei voi tutkia
viedä romantikolta unelmia
joilla käydä tähtien tietä
kuutamossa.
-
Äiti, avaa silmäsi hetkeksi
ojennan sinulle sinun tähtesi
otin sen ulkona käteeni
kannoin luoksesi
ja avaan sen
valoksi sinulle.
Ei... ei valoksi silmiisi
vaan sydämeesi
koska synnytit minut
tähdeksi elämäsi taivaalle
ja muistosi on minun tähteni.
Taivaan kansi on korkealla
tähdet sytytettyjä tuikkuja avaruudessa
linnunrata kuin valtatie äärettömyyksien välillä.
-
Liikahtaako silmässä
vai liikkuuko tähti?
Minne se menee
mistä lähti
oliko sillä pysyvä paikka
avaruuden ruuhkaisessa ympäristössä?
Onko tähdenkin aika syntyä ja kuolla
kuin tuikku lyhdyssäni
syttyä ja sammua.
-
Otava, Kauris, Oinas,
Sirius, Oinas, Korppi ja Vesikäärme
Merkur, Jupiter, Saturnus, Malja...
nimiä tähtikartalla
Mars, kuin kutsu kuutamoisena yönä
täällä me olemme silmin havaittavissa
katso
ihmeellinen on maailmankaikkeus
jonka ihminen on aikonut valloittaa
asuttaa maan, tutkia tähtiä
ja yrittää saada haltuunsa kuun.
Vielä ovat tähdet ja kuutamot
unelmien aika ja haaveet
joita tiedekään ei voi tutkia
viedä romantikolta unelmia
joilla käydä tähtien tietä
kuutamossa.
-
Äiti, avaa silmäsi hetkeksi
ojennan sinulle sinun tähtesi
otin sen ulkona käteeni
kannoin luoksesi
ja avaan sen
valoksi sinulle.
Ei... ei valoksi silmiisi
vaan sydämeesi
koska synnytit minut
tähdeksi elämäsi taivaalle
ja muistosi on minun tähteni.
Suljettu sydän
Suljettu sydän
Sydämesi itkee
itkee pettymystä..
Uskalsit astua ulos ovestasi
kohdata uudelleen rakkaasi
pettymystä koko pääsiäinen...
Tänään itket
palaat yksinäiseen kotiisi
suljet oven perässäsi...
nukut.... nukut....
pelkäät herätä...
pelkäät nukkua..
pelkäät elämää
etkä anna itsellesi mitään anteeksi.
Herää ystäväni, herää
elämä rakastaa sinua
odotan kuulevani kun julistat
Hei... minä uskon.
Haluathan elää
ja rakastaa...
Ystävän aamuun
Ystävän aamuun
Ollos onnellinen olossas, rakkauden tunne rinnassas.
Siemen kylvetty vaikk' olis maahan routaiseen
sieltä nousee taimi, nousee päivään keväiseen
ja elon kesässä se kerää kasvun voimaa,
älä ystäväni
älä itseäsi soimaa,
vaikka kasvu omain voimain tuntuu kadonneen..
luota ystäväni, luota elämäsi huomiseen.
Ehkä löydät mitä etsit elämääsi
linnut tänäänkin kun laulaa yllä pääsi
katso
siellä korkeuksissaan
pilvetkin noin kulkee yli maan
luoden varjon
antain sateen meille aikanaan.
Riemulauluun lintuin sinäkin kun yhdyt
julistamaan ilosanomaa sä silloin ryhdyt.
(Voimia Sinulle omalla tielläsi)
Ollos onnellinen olossas, rakkauden tunne rinnassas.
Siemen kylvetty vaikk' olis maahan routaiseen
sieltä nousee taimi, nousee päivään keväiseen
ja elon kesässä se kerää kasvun voimaa,
älä ystäväni
älä itseäsi soimaa,
vaikka kasvu omain voimain tuntuu kadonneen..
luota ystäväni, luota elämäsi huomiseen.
Ehkä löydät mitä etsit elämääsi
linnut tänäänkin kun laulaa yllä pääsi
katso
siellä korkeuksissaan
pilvetkin noin kulkee yli maan
luoden varjon
antain sateen meille aikanaan.
Riemulauluun lintuin sinäkin kun yhdyt
julistamaan ilosanomaa sä silloin ryhdyt.
(Voimia Sinulle omalla tielläsi)
Kevätsade
Pienet pisarat kastelevat maata
kimmeltävät timantteina kukkien terälehdillä.
Rauhoittava ropina vanhalla pärekatolla
joka uhmaa aikaa.
Harmaantuneina, haljenneina,
sammaltakin pinnassansa
vanhan pärehöylän tuotteet
suojaavat sateelta
valuttavat vettä räystäältä alas
kastuvat, tummuvat.
Vuosikymmenten saatossa
rinnakkain olemme vanhentuneet
harmaantuneet, rypistyneet
aika on kolhinut
tehnyt haavoja meihin
kastellut ja kuivattanut vuoroin.
Kuin sade ja tuuli
valo ja varjo
niin kulkee aika rinnallamme
eläen..
sen vaikutus jatkuu
pärekatossa
uusissa kevään sateissa
minussa ja sinussa
joita elämän sade kastelee.
kimmeltävät timantteina kukkien terälehdillä.
Rauhoittava ropina vanhalla pärekatolla
joka uhmaa aikaa.
Harmaantuneina, haljenneina,
sammaltakin pinnassansa
vanhan pärehöylän tuotteet
suojaavat sateelta
valuttavat vettä räystäältä alas
kastuvat, tummuvat.
Vuosikymmenten saatossa
rinnakkain olemme vanhentuneet
harmaantuneet, rypistyneet
aika on kolhinut
tehnyt haavoja meihin
kastellut ja kuivattanut vuoroin.
Kuin sade ja tuuli
valo ja varjo
niin kulkee aika rinnallamme
eläen..
sen vaikutus jatkuu
pärekatossa
uusissa kevään sateissa
minussa ja sinussa
joita elämän sade kastelee.
Kevät.
Kevät.
Liverrä minulle lintujen laulussa
puhu puron solinassa
tuoksu kosteassa mullassa
virtaa puiden mahlan lailla
maalaa maisema vuokkojen sinellä
leskenlehtien keltaisella
tulppaanien punakukilla
avaa silmäni näkemään
korvani kuulemaan
ja mieleni aistimaan
- herätä kesään -
kuin puiden paisuvat silmut.
***************
Liverrä minulle lintujen laulussa
puhu puron solinassa
tuoksu kosteassa mullassa
virtaa puiden mahlan lailla
maalaa maisema vuokkojen sinellä
leskenlehtien keltaisella
tulppaanien punakukilla
avaa silmäni näkemään
korvani kuulemaan
ja mieleni aistimaan
- herätä kesään -
kuin puiden paisuvat silmut.
***************
Heräävää vihreys nurmessa
villi nuoruus rinnassa
juoksen..
kiirehdin sinua vastaan.
Äänesi kaikuu maisemassa
tuoksusi leijuu ilmassa
vapautuneissa vesissä sinä tanssit
muurahainen nousee auringon lämmittämälle kivelle
oikoo jäykistyneitä koipiansa
katsomme toisiimme
iso ja pieni
ja hymyilemme sinulle, kevät.Unessa tanssin kanssasi.
Unessa tanssin kanssasi.
Karheat kätesi
laskit uumalleni
katsoit silmiini
kumarsit
- veit minut elämän tanssiin -
unessa tanssin kanssasi
liitelin käsivarsillasi
- unelmoiden -
kevyesti
tunsin lämpösi lähelläni
kätesi uumallani
musiikin soidessa taustalla.
Heräsin hiljaisuuteen
ikkunasta puhalsi viileä tuuli
poissa tanssi
poissa uni
minä itkin muistoasi.
©Kirsti.A.Järvinen
Karheat kätesi
laskit uumalleni
katsoit silmiini
kumarsit
- veit minut elämän tanssiin -
unessa tanssin kanssasi
liitelin käsivarsillasi
- unelmoiden -
kevyesti
tunsin lämpösi lähelläni
kätesi uumallani
musiikin soidessa taustalla.
Heräsin hiljaisuuteen
ikkunasta puhalsi viileä tuuli
poissa tanssi
poissa uni
minä itkin muistoasi.
©Kirsti.A.Järvinen
Hetki
Hetki.
Hiustesi kultaan upotan sormeni
uppoan silmiesi sineen
ja juovun sanoistasi.
Puristan sinut vasten rintaani
suutelen hiuksiasi
ja tunnen sydämesi lyönnit.
Hiustesi kultaan upotan sormeni
uppoan silmiesi sineen
ja juovun sanoistasi.
Puristan sinut vasten rintaani
suutelen hiuksiasi
ja tunnen sydämesi lyönnit.
Myrsky riepotteli
Myrsky riepotteli purttamme
aallot vyöryivat ylitsemme
korvia huumaavaa jylyä ja pauhua
kaikkialla kuohuvia aaltoja.
Olimme voimattomia,
istuimme vaiti purressamme
odottaen
peläten
mutta sylissäsi olin turvassa.
Myrsky laantui
tuuli taukosi
mutta yhä viivyn sylissäsi
elämämme purressa...
enkä koskaan enää pelkää.
aallot vyöryivat ylitsemme
korvia huumaavaa jylyä ja pauhua
kaikkialla kuohuvia aaltoja.
Olimme voimattomia,
istuimme vaiti purressamme
odottaen
peläten
mutta sylissäsi olin turvassa.
Myrsky laantui
tuuli taukosi
mutta yhä viivyn sylissäsi
elämämme purressa...
enkä koskaan enää pelkää.
Voisiko se olla
Voisiko se olla.
Aikako on ajatonta.
Ajan kuluminen jana sekuntteja,
tunteja, päiviä, kuukausia,
- vuosia -
Sinun kanssasi
en laskisi minuutteja heräämisestä
en tunteja työssä ahertamisesta
en erossa olemisesta
olisin vain
olisin lähelläsi
kaikki ne hetket joita elämä antaa
meille, yhdessä.
Tätäkö on elämä.
Aamuisia heräämisiä kiireeseen
päivän uurastusta työssä
väsyneitä välähdyksiä
- elämästä -
Voisiko se olla
aikaa katsoa ja kuunnella
kiireetöntä kiiruhtamista
kohti elämän iltaa,
rakkaudessa.
Aikako on ajatonta.
Ajan kuluminen jana sekuntteja,
tunteja, päiviä, kuukausia,
- vuosia -
Sinun kanssasi
en laskisi minuutteja heräämisestä
en tunteja työssä ahertamisesta
en erossa olemisesta
olisin vain
olisin lähelläsi
kaikki ne hetket joita elämä antaa
meille, yhdessä.
Tätäkö on elämä.
Aamuisia heräämisiä kiireeseen
päivän uurastusta työssä
väsyneitä välähdyksiä
- elämästä -
Voisiko se olla
aikaa katsoa ja kuunnella
kiireetöntä kiiruhtamista
kohti elämän iltaa,
rakkaudessa.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Valot ikkunassa
Valot ikkunassa
Seireenini,
taukopaikkani.
Valo ikkunassa kutsuu.
varjosi vasten lasia
himmeän verhon takana.
Valo leikkaa lasin
kiilana pihassa
pistona rinnassa.
Olet siellä
lasin takana
ja rinnassani kuuluu
seireenin kutsu.
Kirotut tunteet.
Seireenini,
taukopaikkani.
Valo ikkunassa kutsuu.
varjosi vasten lasia
himmeän verhon takana.
Valo leikkaa lasin
kiilana pihassa
pistona rinnassa.
Olet siellä
lasin takana
ja rinnassani kuuluu
seireenin kutsu.
Kirotut tunteet.
Kesän syli.
Kesän syli
Syliin kesän
ja sinun.
Jossain, siellä jossain
heilimöivien heinien joukossa
kissankellojen soitossa
ja mustarastaan konsertissa
kohtasimme kesän.
Kesän joka meni
- me jäimme -
Avasit sylisi
kuuntelit sydäntäni
piirsit viivan välillemme.
Tunteiden viivan.
Lupasit uuden kesän.
Siinä palaamme kesään,
löydämme sylin
ja jäämme.
Syliin kesän
ja sinun.
Jossain, siellä jossain
heilimöivien heinien joukossa
kissankellojen soitossa
ja mustarastaan konsertissa
kohtasimme kesän.
Kesän joka meni
- me jäimme -
Avasit sylisi
kuuntelit sydäntäni
piirsit viivan välillemme.
Tunteiden viivan.
Lupasit uuden kesän.
Siinä palaamme kesään,
löydämme sylin
ja jäämme.
En tahtoisi
En tahtoisi.
Tunteet kuljettavat sinua
huutavat ikävää
tuntuvat tuskana
elävät kaipuuna
ovat unikuvina joihin heräät.
Rakastatko minua...
kysyt.
Mitä vastaisin..
en voi vastata,
en uskalla rakastaa.
Olosuhteiden vanki
sidottu
kahleissa
mennetyskin.
Eivät tunteet tunne rajoja.
En tahtoisi,
mutta sanat eivät tule.
Kaksi suuntaa
lähelle ja pois
olet vanki
enkä voi irrottaa kahleitasi.
En tahtoisi....
tätä kipua.
Miksi et voi vain unohtaa
Tunteet kuljettavat sinua
huutavat ikävää
tuntuvat tuskana
elävät kaipuuna
ovat unikuvina joihin heräät.
Rakastatko minua...
kysyt.
Mitä vastaisin..
en voi vastata,
en uskalla rakastaa.
Olosuhteiden vanki
sidottu
kahleissa
mennetyskin.
Eivät tunteet tunne rajoja.
En tahtoisi,
mutta sanat eivät tule.
Kaksi suuntaa
lähelle ja pois
olet vanki
enkä voi irrottaa kahleitasi.
En tahtoisi....
tätä kipua.
Miksi et voi vain unohtaa
Kohtasimme.
Kohtasimme illassa kesä yön
kohtasimme kesken kiireisen työn.
Jaoimme taakkaa, elämän lastia
jaksaen taas kohti uutta rastia.
Lähemmäks' toista siirryimme hiljaa
poimien elon kaunista viljaa.
Kellot ei soittaneet varoittaen;
" Nyt olet liian tunteellinen."
Tässäpä tänään kerätty sato
josta ei täyty aitta, ei lato.
Taakkako olemme toisillemme
voimatta mitään tunteillemme.
Tulevaa tietää ei voi kukaan
tunteen, vai järjenkö mukaan
ihminen tiensä valinnan tehden
kääntää elämän avoimen lehden.
Satuna kaunis tarina meillä
vaikka kovaakin elämän teillä.
Tänään varoen kellot soittaa:
" Annathan sentään järjen voittaa."
kohtasimme kesken kiireisen työn.
Jaoimme taakkaa, elämän lastia
jaksaen taas kohti uutta rastia.
Lähemmäks' toista siirryimme hiljaa
poimien elon kaunista viljaa.
Kellot ei soittaneet varoittaen;
" Nyt olet liian tunteellinen."
Tässäpä tänään kerätty sato
josta ei täyty aitta, ei lato.
Taakkako olemme toisillemme
voimatta mitään tunteillemme.
Tulevaa tietää ei voi kukaan
tunteen, vai järjenkö mukaan
ihminen tiensä valinnan tehden
kääntää elämän avoimen lehden.
Satuna kaunis tarina meillä
vaikka kovaakin elämän teillä.
Tänään varoen kellot soittaa:
" Annathan sentään järjen voittaa."
Sikermä aamulla
Sikermä aamussa.
Puhelin soi
kello neljältä aamulla.
Tuttu ääni
vieraalta tuntuvat sanat
elit niissä tunteella.
Kuulin...
rakastat...
Minä pelkään pettymystä
enkä uskalla vastata.
*******
Kelaan nauhaa edes takaisin
palaan moniin eilisiin
etsien vastausta
miksi tein virheen
milloin väärän valinnan
mutta yksikään numero ei vastaa.
Valitsinko oikein.
******
Elämä.
Antaisit meidän palata takaisin
antaisin edes kymmenen vuotta
ja tämän järjen.
Silloin olisimme viisaampia ottamaan uuden askeleen
vahvempia kohtaamaan huomisen
ja rakastamaan...
Puhelin soi
kello neljältä aamulla.
Tuttu ääni
vieraalta tuntuvat sanat
elit niissä tunteella.
Kuulin...
rakastat...
Minä pelkään pettymystä
enkä uskalla vastata.
*******
Kelaan nauhaa edes takaisin
palaan moniin eilisiin
etsien vastausta
miksi tein virheen
milloin väärän valinnan
mutta yksikään numero ei vastaa.
Valitsinko oikein.
******
Elämä.
Antaisit meidän palata takaisin
antaisin edes kymmenen vuotta
ja tämän järjen.
Silloin olisimme viisaampia ottamaan uuden askeleen
vahvempia kohtaamaan huomisen
ja rakastamaan...
Kuuntelen yössä..
Yössä huokaa ikävä
Hän saapuu yön tummina hetkinä
hiljaisuuteni keskelle.
Yksinäinen....
haluaa puhua, kuunnella
tuntea ehkä läheisyydenkin
vaikka on kaukana.
Mitä voin.
Kuuntelen yö yöltä
tunti tunnilta
jaan yksinäisyyttä ja sydämeni itkee.
******
Pakenen tunti tunnilta
yhä kauemmaksi haluaisin
huomaan kuinka syvällä minä olen hänessä.
Haluaisin irti ajatuksistansa
painajaisunista yössään.
Päästä irti minusta
haluan olla vain hikipisara otsallasi
jonka pyyhkäiset pois kämmenselälläsi.
Hetken lähelläsi
jäämättä sieluusi.
Hän saapuu yön tummina hetkinä
hiljaisuuteni keskelle.
Yksinäinen....
haluaa puhua, kuunnella
tuntea ehkä läheisyydenkin
vaikka on kaukana.
Mitä voin.
Kuuntelen yö yöltä
tunti tunnilta
jaan yksinäisyyttä ja sydämeni itkee.
******
Pakenen tunti tunnilta
yhä kauemmaksi haluaisin
huomaan kuinka syvällä minä olen hänessä.
Haluaisin irti ajatuksistansa
painajaisunista yössään.
Päästä irti minusta
haluan olla vain hikipisara otsallasi
jonka pyyhkäiset pois kämmenselälläsi.
Hetken lähelläsi
jäämättä sieluusi.
Tuulet
Tuulet
Ne saapuivat
puhalsivat meille pakkasta ja lunta
kuin erokirjeen välillemme.
Eletty kesä
kuuma rantahiekka ja varjostavat puut
kylmää alastomuutta tänään.
Kiedon peittoa ympärilleni
hiutaleet tanssivat tuulessa
eikä mustarastas laula.
Älä lannistu
uusi kesä ja poutapilvet.
Mennyt kesä ei ole kaukana
vain hetki sitten keikuimme elämän laineilla kesätuulessa
hypätään pilven harteille
pohjoistuulia pakoon.
Ne saapuivat
puhalsivat meille pakkasta ja lunta
kuin erokirjeen välillemme.
Eletty kesä
kuuma rantahiekka ja varjostavat puut
kylmää alastomuutta tänään.
Kiedon peittoa ympärilleni
hiutaleet tanssivat tuulessa
eikä mustarastas laula.
Älä lannistu
uusi kesä ja poutapilvet.
Mennyt kesä ei ole kaukana
vain hetki sitten keikuimme elämän laineilla kesätuulessa
hypätään pilven harteille
pohjoistuulia pakoon.
Tumma aamu.
Tumma aamu.
Tumma tienoo ...
sadepisarat itkivät ruudussa
marraskuun aamuna
kun olin tulossa vanhaksi.
Siniset suonet kämmenselässä
rypyinen iho,
kuiva ja halkeileva
kuin silkkipaperia jonka lapsi rypisti käsissään..
Minäkö se olin
ikääntyneenä,
elämään kyllästyneenä..
minäkö hukkasin ilon
vanhuuden kynnnyksellä
jonka yli olin juuri ja juuri astumassa.
Minunko itkuni
marraskuun tummassa aamussa
kun kukaan ei minusta välittänyt.
Satoi tuhansien itkut alas taivaalta
pisarat pilveä painamasta.
Samojen pilvien alla synnyin, kasvoin ja rakastin
samojen pilvien alla
joku syntyi
syttyi rakkauteen
ja joku itki kanssani sinäkin aamuna.
Enhän halunnut tulla vanhaksi
kärttyisäksi, itsekkääksi, rakkaudettomaksi
en menettää ihanteitani
en rakastamisen halun huuhtoutuvan irti ihostani
ja huomasin huutavani sateessa
tummana marraskuun aamuna
kun olit sanonut rakastavasi minua.
Tumma tienoo ...
sadepisarat itkivät ruudussa
marraskuun aamuna
kun olin tulossa vanhaksi.
Siniset suonet kämmenselässä
rypyinen iho,
kuiva ja halkeileva
kuin silkkipaperia jonka lapsi rypisti käsissään..
Minäkö se olin
ikääntyneenä,
elämään kyllästyneenä..
minäkö hukkasin ilon
vanhuuden kynnnyksellä
jonka yli olin juuri ja juuri astumassa.
Minunko itkuni
marraskuun tummassa aamussa
kun kukaan ei minusta välittänyt.
Satoi tuhansien itkut alas taivaalta
pisarat pilveä painamasta.
Samojen pilvien alla synnyin, kasvoin ja rakastin
samojen pilvien alla
joku syntyi
syttyi rakkauteen
ja joku itki kanssani sinäkin aamuna.
Enhän halunnut tulla vanhaksi
kärttyisäksi, itsekkääksi, rakkaudettomaksi
en menettää ihanteitani
en rakastamisen halun huuhtoutuvan irti ihostani
ja huomasin huutavani sateessa
tummana marraskuun aamuna
kun olit sanonut rakastavasi minua.
Ystäväni
Ystäväni
Milloin,
kerro milloin
ystävyys muuttuu rakkaudeksi,
milloin ymmärrät ettei minulla ole rohkeutta.
- -
Olet kuin peili josta näen itseni.
Lupasin ja lupasin..
miksi et pettyisi.
Pahoitin sinut
ja itseni.
25.11.2007
Milloin,
kerro milloin
ystävyys muuttuu rakkaudeksi,
milloin ymmärrät ettei minulla ole rohkeutta.
- -
Olet kuin peili josta näen itseni.
Lupasin ja lupasin..
miksi et pettyisi.
Pahoitin sinut
ja itseni.
25.11.2007
Haapani mäellä.
Haapani mäellä.
Yhä se seisoo juurillaan
vanha haapa paikoillaan
mäen rinnettä vartioi
tuulessa lehtensä soi.
Vuosikymmenet kasvaneena
osa rungosta haljenneena
pukunsa yhä keväällä saa
kun luontokin orastaa.
Tyttö sen runkoon nojaten
joskus tunnusti rakkauden
Harva rakastuneita näki
lehdossa kukkui käki.
Neito tänään, jo harmaapää
haapansa luokse kiirehtää
viiltää runkoonsa sydämen
tunnustaa ikuisen rakkauden.
Harmaapää itkee ikävää
haapa vanha sen ymmärtää.
Kerran kaadunhan minäkin
me molemmat, viilletyin sydämin.
Yhä se seisoo juurillaan
vanha haapa paikoillaan
mäen rinnettä vartioi
tuulessa lehtensä soi.
Vuosikymmenet kasvaneena
osa rungosta haljenneena
pukunsa yhä keväällä saa
kun luontokin orastaa.
Tyttö sen runkoon nojaten
joskus tunnusti rakkauden
Harva rakastuneita näki
lehdossa kukkui käki.
Neito tänään, jo harmaapää
haapansa luokse kiirehtää
viiltää runkoonsa sydämen
tunnustaa ikuisen rakkauden.
Harmaapää itkee ikävää
haapa vanha sen ymmärtää.
Kerran kaadunhan minäkin
me molemmat, viilletyin sydämin.
Vanha turkki.
Vanha turkki naulassa roikkuen
sekin, kuin muistona eilisten.
Siihen tarpeettomana nostettu
aikoinaan kalliisti ostettu.
Nuori mies sen päällensä puki
otsakiehkuroitansa suki
kello ranteeseen, tuosta noin...
nyt tyttöni luokse lähteä voin.
Oli ylpeä lammasturkistaan,
eipä päässyt pakkanen puremaan.
Lampaan villaa, aitoa, huomautti
sen suojassa koiltakin säilytti.
Turkki yllänsä pilkille lähti mies
usein muisti nuoruutta, kukaties,
turkki vähitellen nuhraantui
yhä tarpeelliseksi osoittautui.
Nyt hylätty turkki pölyyntyy
koin reiätkin siitä löytyy.
Siellä katon rajassa odottaa
turkki viratonna... palelevaa.
Turkin pintaa varoen silittää
turkin ostajan muistaen... harmaapää.
Painaa poskensa vasten villaa.
Kyynel vierähtää... ihan hiljaa
sekin, kuin muistona eilisten.
Siihen tarpeettomana nostettu
aikoinaan kalliisti ostettu.
Nuori mies sen päällensä puki
otsakiehkuroitansa suki
kello ranteeseen, tuosta noin...
nyt tyttöni luokse lähteä voin.
Oli ylpeä lammasturkistaan,
eipä päässyt pakkanen puremaan.
Lampaan villaa, aitoa, huomautti
sen suojassa koiltakin säilytti.
Turkki yllänsä pilkille lähti mies
usein muisti nuoruutta, kukaties,
turkki vähitellen nuhraantui
yhä tarpeelliseksi osoittautui.
Nyt hylätty turkki pölyyntyy
koin reiätkin siitä löytyy.
Siellä katon rajassa odottaa
turkki viratonna... palelevaa.
Turkin pintaa varoen silittää
turkin ostajan muistaen... harmaapää.
Painaa poskensa vasten villaa.
Kyynel vierähtää... ihan hiljaa
Menköön kaikki muu
Menköön kaikki muu
Huokuu kylmää tumma jään pinta
nämä tunteetkin elämän on hinta.
Hangessa seisten katsoo ulapan selkää
eron tuskan tuntien uutta päivää pelkää.
Vielä kanna järven katto ei kulkijaa
lunta tuuli sen peitoksi rannalta puhaltaa.
Kesän vapaat laineet kahlitsi kylmä alleen
tarjoo ranta ankeutta tänään kulkijalleen.
Tänne epätoivoisen hiljainen polku johti
tiesi kulkevansa päätöksentekoa kohti
eron kyyneleet päivä valjettuaan antaa
toivon siivet milloin taas uuteen kantaa.
Seisoo yksin siinä miettien pystypäin
mielessänsä päätöksen tekee ihan yllättäin.
Sen kestän kyllä kuin kelpo mies
hänkin ymmärtää sen huomenna kenties.
Ei minua yksin velkakierre tämä pure
sen vuoksi en turhan raskaasti sure.
Saan isäksikin tulla ennen kesää uutta
enhän voi hukata tätä mahdollisuutta.
Kansi jäinen järven pintaa peittää
lunta pilvetkin jälkien peitoksi heittää
Talo myyntiin menee, menköön vaan
kunhan omat rakkaani aina pitää saan.
Huokuu kylmää tumma jään pinta
nämä tunteetkin elämän on hinta.
Hangessa seisten katsoo ulapan selkää
eron tuskan tuntien uutta päivää pelkää.
Vielä kanna järven katto ei kulkijaa
lunta tuuli sen peitoksi rannalta puhaltaa.
Kesän vapaat laineet kahlitsi kylmä alleen
tarjoo ranta ankeutta tänään kulkijalleen.
Tänne epätoivoisen hiljainen polku johti
tiesi kulkevansa päätöksentekoa kohti
eron kyyneleet päivä valjettuaan antaa
toivon siivet milloin taas uuteen kantaa.
Seisoo yksin siinä miettien pystypäin
mielessänsä päätöksen tekee ihan yllättäin.
Sen kestän kyllä kuin kelpo mies
hänkin ymmärtää sen huomenna kenties.
Ei minua yksin velkakierre tämä pure
sen vuoksi en turhan raskaasti sure.
Saan isäksikin tulla ennen kesää uutta
enhän voi hukata tätä mahdollisuutta.
Kansi jäinen järven pintaa peittää
lunta pilvetkin jälkien peitoksi heittää
Talo myyntiin menee, menköön vaan
kunhan omat rakkaani aina pitää saan.
Ajan patinaa
Ajan patinaa
Harmaa seinähirsi kotimökin hiljaisen
säät kestänyt on vuosikymmenten.
Veisti kirveellä isoisäni isä hirret nuo
on kuin pysäntynyt olis aikakello tuo.
Käsin hellin sivelen hirren pintaa
kuin laskien aikaa ja elämän hintaa.
Sametinpehmeä nukka puun pinnassa
syvennykset joka vuosirenkaassa.
Kuinka aika hirren pintaa on syönyt
aurinko polttanut, rae sadekin siihen lyönyt
kuin uhmaten aikaa hirsi harmaantui vain
hirsiseinien suojassa kasvaa siellä sain.
Aika patinoi hirret, ne sietävät sateet ja tuulet
pakkasessa nurkkahirsien paukkeen kuulet.
Pienet ikkunaruudut tyhjyyttä tuijottaa
ne kertoa voisivat monta mennyttä tarinaa.
Vanha lasi kuin aaltoina valon heijastaa
sen läpi muistoihin tänään saan kurkistaa.
Kuin seinän hirsillä uurteita minunkin poskillani
vuosirenkaat pinnassa hirren ja muistoissani.
Kotimökkini seinät pystyssä vielä hetken
niiden luokse tein tämän muistojen retken
sametti pintaan painoin poskeni kiittäen suojasta
seitit pyyhin harmaista pienistä ikkunaruuduista.
Katsoin tielle kuin lapsena usein iltaisin
ja muistin kuinka huurteiseen lasiin piirtelin
talvi iltoina kuvia kukkain, taloin ja enkelten
joskus jäiseen lasiin kuin reikiä puhaltaen.
Nyt nukkuu talo pimein ikkunoin siellä
ei kirmaile lapset kohti kotiliettä tiellä.
Harmaat hirsiseinät, ajan patina pinnallaan
luovat vieläkin lämmön kaukaa muistoillaan.
Harmaa seinähirsi kotimökin hiljaisen
säät kestänyt on vuosikymmenten.
Veisti kirveellä isoisäni isä hirret nuo
on kuin pysäntynyt olis aikakello tuo.
Käsin hellin sivelen hirren pintaa
kuin laskien aikaa ja elämän hintaa.
Sametinpehmeä nukka puun pinnassa
syvennykset joka vuosirenkaassa.
Kuinka aika hirren pintaa on syönyt
aurinko polttanut, rae sadekin siihen lyönyt
kuin uhmaten aikaa hirsi harmaantui vain
hirsiseinien suojassa kasvaa siellä sain.
Aika patinoi hirret, ne sietävät sateet ja tuulet
pakkasessa nurkkahirsien paukkeen kuulet.
Pienet ikkunaruudut tyhjyyttä tuijottaa
ne kertoa voisivat monta mennyttä tarinaa.
Vanha lasi kuin aaltoina valon heijastaa
sen läpi muistoihin tänään saan kurkistaa.
Kuin seinän hirsillä uurteita minunkin poskillani
vuosirenkaat pinnassa hirren ja muistoissani.
Kotimökkini seinät pystyssä vielä hetken
niiden luokse tein tämän muistojen retken
sametti pintaan painoin poskeni kiittäen suojasta
seitit pyyhin harmaista pienistä ikkunaruuduista.
Katsoin tielle kuin lapsena usein iltaisin
ja muistin kuinka huurteiseen lasiin piirtelin
talvi iltoina kuvia kukkain, taloin ja enkelten
joskus jäiseen lasiin kuin reikiä puhaltaen.
Nyt nukkuu talo pimein ikkunoin siellä
ei kirmaile lapset kohti kotiliettä tiellä.
Harmaat hirsiseinät, ajan patina pinnallaan
luovat vieläkin lämmön kaukaa muistoillaan.
Olit minun unessani
Olit minun unessani
Unikuvina luonasi olla voin
palaan hetkiimme onnellisiin.
Jälleen ruusukimpun käteesi toin
tartuin käsiisi lämpöisiin.
Kesän kukat hiustesi tuoksussa
maku mansikan huulillasi
sinut kohtaan puiden varjossa
kuuma hehku ihollasi.
Kaari vartalos omaani painautuu
tunnen sykkeen sydämesi
kaikki arki mielestä unohtuu
tunnen vain sinun suudelmasi.
Puotapilvi purjehtii taivaalla
se unessa luoksesi kantoi
Makaan yksin aamulla vuoteella
vain uni sinut minulle antoi.
Unikuvina luonasi olla voin
palaan hetkiimme onnellisiin.
Jälleen ruusukimpun käteesi toin
tartuin käsiisi lämpöisiin.
Kesän kukat hiustesi tuoksussa
maku mansikan huulillasi
sinut kohtaan puiden varjossa
kuuma hehku ihollasi.
Kaari vartalos omaani painautuu
tunnen sykkeen sydämesi
kaikki arki mielestä unohtuu
tunnen vain sinun suudelmasi.
Puotapilvi purjehtii taivaalla
se unessa luoksesi kantoi
Makaan yksin aamulla vuoteella
vain uni sinut minulle antoi.
Vanha allakkasi
Vanha allakkasi
Kaiken lukea se antaa sivuiltaan
milloin aurinko tai kuu
sinä vuonna nousikaan.
Päivittäin on siellä pieni kirjoitus
sieltä kaikki paljastuu
jos oli vaikka juoksuharjoitus.
Tuo almanakka vuotten takainen
nyt tarkoin paljastaa
sinä vuonna talvi oli aikainen.
Sieltä löysin viestin ihan muun
lehteen liimautuneena
jossain kohdas toukukuun.
Muistilappu jonka silloin kirjoitit
rantaan lähteissäsi
minun luettavaksi sen tarkoitit.
Menen veneen pohjan maalaamaan
mutta rakas
ehtinyt en lähteissäni halaamaan.
Kaiken lukea se antaa sivuiltaan
milloin aurinko tai kuu
sinä vuonna nousikaan.
Päivittäin on siellä pieni kirjoitus
sieltä kaikki paljastuu
jos oli vaikka juoksuharjoitus.
Tuo almanakka vuotten takainen
nyt tarkoin paljastaa
sinä vuonna talvi oli aikainen.
Sieltä löysin viestin ihan muun
lehteen liimautuneena
jossain kohdas toukukuun.
Muistilappu jonka silloin kirjoitit
rantaan lähteissäsi
minun luettavaksi sen tarkoitit.
Menen veneen pohjan maalaamaan
mutta rakas
ehtinyt en lähteissäni halaamaan.
Kalmistossa
Näetkö vanhuksen väsyneen
keppiinsä nojaten kulkevan
poskellaan huomaatko kyyneleen
kuuletko huokaavan..
Kalmiston portilla pysähtyy
nojaten hetken aitaan
sydämen sykekin tihentyy
suree hän rakkaitaan.
Hitain askelin jatkaa
otsalta hikeä pyyhkien
rakkaiden luokse matkaa
hiljaa salaa nyyhkien.
Paaden eteen polvistuu
näkee siinä rikkaruohon
hetkeks kasvot kirkastuu
"Mistä tuokin tuohon.."
Muistaa vanhaa rukousta
lausuu sitä paljaspäin.
Kukaan kúule ei huokausta
"Miksi minä näin yksin jäin.."
keppiinsä nojaten kulkevan
poskellaan huomaatko kyyneleen
kuuletko huokaavan..
Kalmiston portilla pysähtyy
nojaten hetken aitaan
sydämen sykekin tihentyy
suree hän rakkaitaan.
Hitain askelin jatkaa
otsalta hikeä pyyhkien
rakkaiden luokse matkaa
hiljaa salaa nyyhkien.
Paaden eteen polvistuu
näkee siinä rikkaruohon
hetkeks kasvot kirkastuu
"Mistä tuokin tuohon.."
Muistaa vanhaa rukousta
lausuu sitä paljaspäin.
Kukaan kúule ei huokausta
"Miksi minä näin yksin jäin.."
Hautakivi
Musta kivi
kiiltäväksi hiottu
toistaa kynttilän liekin pinnassansa.
Kiveen kaiverretut kirjaimet
kullalla viimeistellyt
kertovat kuka olit
milloin elit
hautakirjoitus ei kerro
millainen olit.
Sen kertoo hoidettu hauta
Elämääsi rakastettiin.
Suot kuolivat.
Suot kuolivat.
Erämaan rauhassa haukan lailla
mielikin liitää huolia vailla
askeleet suolla ei ääntä anna
ei kaupungin melu sinne kanna.
Huomaa pienenkin kasvin siellä
sammakko mättäällä ei ole tiellä.
Näkee kitukasvuisen pienen näreen,
suo lammikon pinnan väreen.
Niin pieneksi itsensä huomaa
katsoen kaikkea luojan luomaa.
Sammalmätäs, vaikka vaatimaton
luojan taideteos sekin korvaamaton.
Moni suo on kokenut kuolemansa
ihminen kun ahneuksissansa
muutti erämaat, suot ojitti,
niille puiden taimia istutti.
Erämaan rauhassa haukan lailla
mielikin liitää huolia vailla
askeleet suolla ei ääntä anna
ei kaupungin melu sinne kanna.
Huomaa pienenkin kasvin siellä
sammakko mättäällä ei ole tiellä.
Näkee kitukasvuisen pienen näreen,
suo lammikon pinnan väreen.
Niin pieneksi itsensä huomaa
katsoen kaikkea luojan luomaa.
Sammalmätäs, vaikka vaatimaton
luojan taideteos sekin korvaamaton.
Moni suo on kokenut kuolemansa
ihminen kun ahneuksissansa
muutti erämaat, suot ojitti,
niille puiden taimia istutti.
Yksi sankari
Yksi sankari.
Pieni tyttö
joukossa juhlakansan
seisoo silmin surullisin.
Joko minulle,
ehkä joku sentään
tuo lahjan minullekin.
Kaikki paketit
laitetaan pöydälle
lahjoja ovat päivänsankarin.
Tädin sylissä
suru purkautuu
lausuu tyttö hyvin hiljaa;
Ei minua
muista kukaan
ei minua kukaan rakasta.
Kuinka taas voinkin olla niin tahditon, vaikka jo kotona ajattelin että "pikkusiskolle" oma paketti, unohdin autuaallisesti kaiken hössötyksen keskellä ottaa sen.
Onneksi kummitäti osti suklaata ja ehdotin että yhdessä he juoksisivat hakemaan autostani toisen suklaan pikkuneidille. Ilme kirkastui ja päivä oli pelastettu. Juhla jatkui..... ja nyt odotetaan joulua.
Pieni tyttö
joukossa juhlakansan
seisoo silmin surullisin.
Joko minulle,
ehkä joku sentään
tuo lahjan minullekin.
Kaikki paketit
laitetaan pöydälle
lahjoja ovat päivänsankarin.
Tädin sylissä
suru purkautuu
lausuu tyttö hyvin hiljaa;
Ei minua
muista kukaan
ei minua kukaan rakasta.
Kuinka taas voinkin olla niin tahditon, vaikka jo kotona ajattelin että "pikkusiskolle" oma paketti, unohdin autuaallisesti kaiken hössötyksen keskellä ottaa sen.
Onneksi kummitäti osti suklaata ja ehdotin että yhdessä he juoksisivat hakemaan autostani toisen suklaan pikkuneidille. Ilme kirkastui ja päivä oli pelastettu. Juhla jatkui..... ja nyt odotetaan joulua.
Sirut aamussa
Tumma taivas; Sirut aamussa
Tummaa taivasta tuijottain
näen silmäsi siellä, ajoittain.
muistan sinen
ja katseesi syvyyden.
Muistan hetken
jolloin koin ensi
rakkauden.
Tumma taivas
nukkuva kylä allansa
lepää vielä unissaan.
Yksi tähti,
kuin sirunen timantin
antaa toivon kulkijaan.
Siellä loistaa
valona matkaajan
tähti yön ylle syttynyt.
Sieltä toistaa
viestinä maailmaan
"tänä päivänä on syntynyt..."
Pimeys pelotkin peittää
pyyhkii kyyneleet,
salaa surun ja ikävän...
monet yöhön on huutaneet
monet surunsa kätkeneet
yön tummaan syliin
kuin unelmain hautajaisiin
kulkee vaeltaja varjoihin.
Heräävään aamuun luottaa
tummien pilvien takaa
uusi päivä, toiveita täynnä.
Valoon se vaihtuu
taivas tähtiä kantanut
auringon paistetta aamuun antaa.
Tuhansin tähdin linnunrata
kuin vyö yli avaruuden
näkyy kaikille, itseään toistaa
tumma taivas...
sitä kirkkaammin tähdistö loistaa.
Yksi, kaksi, kolme, viisi...
Lapsi laski mielessään
kultakynällänsä piirsi
tähdet niitä nähdessään
Kuinka monta tähteä
taivas kantaa jaksaakaan,
koska voidaan lähteä
tuonne niitä katsomaan.
Yksi, kaksi, kolme, kuusi..
lapsi pian nukahtaa
uneen tulee aihe uusi
tähtitarhaan
matkustaa.
Äiti.
Miksi tuo lapsi
nukkuu lampaiden
edessä?
Äiti.
Miksi kaikki nuo
ovat lapsen vieressä?
Äiti.
Kerro uudelleen
tahdon kuulla tarinan,
äiti.
onko Jeesus lapsi
ainoa lapsi Jumalan?
Lapseni
kirkon kellot soittaa
siellä kuulla voit sanoman
kuinka talliin syntynyt
teki meistä kaikista
lapsia Jumalan.
Haudan äärellä
Haudan äärellä
Polvistuen kuin rukoukseen
hän haudan äärellä hiljentyy.
Joulun ajan illan pimeyteen
jälleen kynttilä haudalle syttyy.
Loistaa yöhön valoa tuikkien
pieni kynttilä lyhdyssään.
Tänne monet hiljaa kulkien
käyvät tänäänkin ikävissään.
Rinnassa äidin on ikävää
kun lapsensa haudalle kulkee.
Hän siihen kynttilän sytyttää
kädet ristissä silmänsä sulkee.
Täällä nukut ikiunessasi
et herää täällä öin.
Taivaan enkelikin hautasi
valaisee taas tähtivöin.
Nukut enkelini enkelinä siellä.
Sinut syliini kerran sain
täällä maisella elämän tiellä
olit meille lainaa vain.
Polvistuen kuin rukoukseen
hän haudan äärellä hiljentyy.
Joulun ajan illan pimeyteen
jälleen kynttilä haudalle syttyy.
Loistaa yöhön valoa tuikkien
pieni kynttilä lyhdyssään.
Tänne monet hiljaa kulkien
käyvät tänäänkin ikävissään.
Rinnassa äidin on ikävää
kun lapsensa haudalle kulkee.
Hän siihen kynttilän sytyttää
kädet ristissä silmänsä sulkee.
Täällä nukut ikiunessasi
et herää täällä öin.
Taivaan enkelikin hautasi
valaisee taas tähtivöin.
Nukut enkelini enkelinä siellä.
Sinut syliini kerran sain
täällä maisella elämän tiellä
olit meille lainaa vain.
Kuin...
Kuin henkäys on vapaa, haluaisin olla.
Kuin ajatus liikkua atmosfäärissä,
unelmoida kuutamossa ja lentää kaiken yllä
tuntemattomassa avaruudessa.
Kuin meri lainehtii tyrskyissä, haluaisin olla
aaltoina rantakiviä hioen,
delfiinit, kalat ja simpukat sylissäni suojella
turvata matkan kaikkien laivojen.
Elämän merellä purteni keikkuen seilaa
tyynessä, myrskyssä vuoroin.
haavekuvat kaiken menneistä peilaa
joskus murtuivat siivet unelmain.
Vapaa kuin meri, vapaa kuin henkäys
ajatus aaltojen harjalla.
Kaikkiin huomisiin kuljethan lempeys
seuranain elämän matkalla.
Kuin ajatus liikkua atmosfäärissä,
unelmoida kuutamossa ja lentää kaiken yllä
tuntemattomassa avaruudessa.
Kuin meri lainehtii tyrskyissä, haluaisin olla
aaltoina rantakiviä hioen,
delfiinit, kalat ja simpukat sylissäni suojella
turvata matkan kaikkien laivojen.
Elämän merellä purteni keikkuen seilaa
tyynessä, myrskyssä vuoroin.
haavekuvat kaiken menneistä peilaa
joskus murtuivat siivet unelmain.
Vapaa kuin meri, vapaa kuin henkäys
ajatus aaltojen harjalla.
Kaikkiin huomisiin kuljethan lempeys
seuranain elämän matkalla.
Lähellesi
LÄHELLESI
Lämmin kätesi kädessäni
istumme hiljaa
kuunnellen toisiamme
sydäntemme lyöntejä.
Puristan kättäsi..
Tunnen kuinka vastaat siihen
ja käännät katseesi.
Silmissäsi asuu kysymys
kestääkö tämä
rakastatko minua
tunnetko lämpöni,
oletko onnellinen?
Tunnetko kuinka vastaan sinulle
ja uppoan silmiisi.
Sanoja emme kaipaa
kietoudun sinuun
estot katoavat
sydämet hakkaavat
olen sylissäsi
Tunnetko kuinka kaipaan
ja suutelen sinua.
Lämmin kätesi kädessäni
istumme hiljaa
kuunnellen toisiamme
sydäntemme lyöntejä.
Puristan kättäsi..
Tunnen kuinka vastaat siihen
ja käännät katseesi.
Silmissäsi asuu kysymys
kestääkö tämä
rakastatko minua
tunnetko lämpöni,
oletko onnellinen?
Tunnetko kuinka vastaan sinulle
ja uppoan silmiisi.
Sanoja emme kaipaa
kietoudun sinuun
estot katoavat
sydämet hakkaavat
olen sylissäsi
Tunnetko kuinka kaipaan
ja suutelen sinua.
Tammikuulle.
Tervetuloa tammikuu ja...
Vieri vuosi verkkaisesti....
karta kiire
kantapäistä
torju turhat touhotukset
karkoita katalat kaveeraajat
anna eine aaamuinen
illallinen ehtosella
syödäkseni, juodakseni
ravitsevaa terveellistä
tuoreutta tuoksuvaista
liikoja herkkuja karta.
Sauvat käteen sovittele
luonnon ihmeitä ihmettele
kävellessä metsäteitä
hiihtäessä saloissa.
Avaa uksi sivistyksen
portti pimeydestä
näkemähän, kuulemahan
kehitystä seuraamahan
kulje silmät avoimina
pidä korvat kuulevina
säilytä muistikin terävä.
Jopa tuota kokeilin
kilometrejä kuljeskelin
askelia laskeskellen
kaloreita kulutellen
toiveissa kevyt keho
haaveissä hyvä olo
jonka sainkin saaliikseni
lihaksille liikettä
väsymykseen lääkettä
ihanasti ilmaiseksi
ihmismielelle iloksi
koko keholle nautinnoksi.
Kulje vuosi verkalleen
kasvata mieleen tyyneyttä
poista pahat päivät
kolotukset kehostani
tyytymättömyys olostani
koko vuoden varrelta
huonot päivät hävitä
pienet kivet polulta.
Anna pysyä isojen
niiden päältä katselen
menoa maailman muun.
Satumetsä.
Satumetsä.
Maisemassa vielä liiku ei mikään
se lumivaipassa hiljaa nukkuu.
Ei hangessa jälkeä yhtäkään
luo valon ylle sen täysikuu.
Talvipuvussa luonto valkoinen
on sinisten varjojen leikki.
Kuun valo, kelmeän keltainen
paljon tummia varjoja heitti.
Saa sadun syntymään mielessä
tämä lumi ja varjot tummat.
Tänään leikkivät satumetsässä
Mörrimöykyt ja Hepohummat.
On valjakko hurja sadussa
metsän halkin kulkue laukkaa,
puun oksalta, ihan vauhdissa
Hepo lunta suuhunsa haukkaa.
Mörrimöykky noussut kolostaan
on lumisateiden saavuttua
näyttää nauttivan omasta olostaan
riemu valjakon, ihanaa satua.
Tuuli tarttuu oksiin ja ravistaa
alas putoaa painavaa lunta
jo valjakko varjoihin katoaa
on hiljainen metsä kuin unta.
Maisemassa vielä liiku ei mikään
se lumivaipassa hiljaa nukkuu.
Ei hangessa jälkeä yhtäkään
luo valon ylle sen täysikuu.
Talvipuvussa luonto valkoinen
on sinisten varjojen leikki.
Kuun valo, kelmeän keltainen
paljon tummia varjoja heitti.
Saa sadun syntymään mielessä
tämä lumi ja varjot tummat.
Tänään leikkivät satumetsässä
Mörrimöykyt ja Hepohummat.
On valjakko hurja sadussa
metsän halkin kulkue laukkaa,
puun oksalta, ihan vauhdissa
Hepo lunta suuhunsa haukkaa.
Mörrimöykky noussut kolostaan
on lumisateiden saavuttua
näyttää nauttivan omasta olostaan
riemu valjakon, ihanaa satua.
Tuuli tarttuu oksiin ja ravistaa
alas putoaa painavaa lunta
jo valjakko varjoihin katoaa
on hiljainen metsä kuin unta.
Sylissäsi
Sylissäsi
Harmaan päivän unohdan
kun lähellesi saavun.
Unelmain tietä matkustan
kun ikävääni uuvun.
Taas luoksesi ennätin
luin lumihiutale leijuin
käyn unelmankevyin askelin
vai liidänkö lailla keijuin.
Sydän hakkaa lämpöinen
kun syliisi painan pään
pois unohtuu ikävä eilinen
sinun syliisi tänään jään.
Harmaan päivän unohdan
kun lähellesi saavun.
Unelmain tietä matkustan
kun ikävääni uuvun.
Taas luoksesi ennätin
luin lumihiutale leijuin
käyn unelmankevyin askelin
vai liidänkö lailla keijuin.
Sydän hakkaa lämpöinen
kun syliisi painan pään
pois unohtuu ikävä eilinen
sinun syliisi tänään jään.
Eilinen.
Eilinen.
Kahvion oven aukaisin
laitoin valot ja aukaisin kassan.
Keitin kahvit,
työparini kanssa ne joimme
ja tuumimme mitä nyt tehtäis.
Kas siivotaan, pyyhitään pölyt
ja pestään kauniit kupit
koko ikkunahylly tyhjäksi
ja pesurätti käteen
on tulossa juhlat kahvioon.
Kakkutaikinan sekoitin
piimäkakkua kaksi valmistin
kumppani pesi ja tuuletti
pitsipeitonkin sohvalta
vai ihan ulos ja ravisteli.
Sitten tartuimme
tuumaan ihan toiseen
myymälän hyllyt uskoon uuteen
värien kanssa pientä leikkiä
kynttilä hyllyyn eloa
ja koritkin ojennukseen.
Kassatiskiinkin käsiksi
me kävimme hanakasti
siirsimme taulun suuren
ja nyt näkyy
koko tila siistinä ulos asti.
Kiva on työtä tehdä
kaikkia asiakaita palvellen
kun he poikkeavat kahville
tai ostamaan vaikka kortin
jonka postittavat ystävälle.
Se päivä kului kuin siivillä
kuntekemistäkin riitti
ei tarvinnut purra kynsiä
ei ollut pitkä miitti
kun me kahvilaa hoidettiin.
Kiitos Marja - Leena kivasta päivästä.
Kahvion oven aukaisin
laitoin valot ja aukaisin kassan.
Keitin kahvit,
työparini kanssa ne joimme
ja tuumimme mitä nyt tehtäis.
Kas siivotaan, pyyhitään pölyt
ja pestään kauniit kupit
koko ikkunahylly tyhjäksi
ja pesurätti käteen
on tulossa juhlat kahvioon.
Kakkutaikinan sekoitin
piimäkakkua kaksi valmistin
kumppani pesi ja tuuletti
pitsipeitonkin sohvalta
vai ihan ulos ja ravisteli.
Sitten tartuimme
tuumaan ihan toiseen
myymälän hyllyt uskoon uuteen
värien kanssa pientä leikkiä
kynttilä hyllyyn eloa
ja koritkin ojennukseen.
Kassatiskiinkin käsiksi
me kävimme hanakasti
siirsimme taulun suuren
ja nyt näkyy
koko tila siistinä ulos asti.
Kiva on työtä tehdä
kaikkia asiakaita palvellen
kun he poikkeavat kahville
tai ostamaan vaikka kortin
jonka postittavat ystävälle.
Se päivä kului kuin siivillä
kuntekemistäkin riitti
ei tarvinnut purra kynsiä
ei ollut pitkä miitti
kun me kahvilaa hoidettiin.
Kiitos Marja - Leena kivasta päivästä.
Niin yksin.
Niin yksin.
Tuiskuaa ja tuulee
myrsky repii puita
lumi peittää polkusi
jättää sinut yksin yksinäisyyteesi.
Sisimpäsi on suljettu
et tunne itseäsi
et päästä ketään lähellesi
et luota ihmisiin.
Tuisku tuo lunta
peittää polkusi
yhä syvemmälle yksinäisyyteen
eroon kaikesta
puhumatta, kuuntelematta
sulkeudut kuin ovi tuulessa
vain korppi huutaa oksalla
myrsky repii puita
eikä kukaan kulje polulla.
Tuiskuaa ja tuulee
myrsky repii puita
lumi peittää polkusi
jättää sinut yksin yksinäisyyteesi.
Sisimpäsi on suljettu
et tunne itseäsi
et päästä ketään lähellesi
et luota ihmisiin.
Tuisku tuo lunta
peittää polkusi
yhä syvemmälle yksinäisyyteen
eroon kaikesta
puhumatta, kuuntelematta
sulkeudut kuin ovi tuulessa
vain korppi huutaa oksalla
myrsky repii puita
eikä kukaan kulje polulla.
Ajatus
Ajatus
Korkealle
sinne atmosfääriin
ajattomuuteen
planeettojen ja tähtien joukkoon
lähetin sinut,
ajatukseni.
Onko siellä kylmä
vai lämpökö vastassa
kun tyhjää kaistaa vaelsit
kaikkien muiden ajatusten joukossa.
Kaistaleveyttä
digiaikaa
kigoja ja megoja
kaikilla on kiire ja ahdasta
sinulle raivasin tilaa.
Ajatukseni
siellä kaiken yläpuolella
tyhjyydessä
etsit paikkasi ja palaat
auttaen ymmärtämään
ettei mikään ole itsestään selvää.
Jumala loi maan
sytytti tähdet ja kuun
nosti auringon radalleen
ja antoi tellukselle tilaa
jota ihminen nyt täyttää
äänellä ja romulla.
Ajatukseni ei vie tilaa
ja palaa takaisin
saastuttamatta atmosfääriä
turhilla paineilla.
Maailmassa on tilaa
hyville ajatuksille.
Edelleenkin
pelkkiä kysymyksiä.
Ajatus...hyväkin
mistä lopultakin tulit minuun
ja mistä lähdit.
Taivaalla on monta tähteä
yhteen niistä liittyy syntymäni
yhteen kuolemani,
jos haluan uskoa siihen mitä en näe.
Siellä on ajatus.
Korkealle
sinne atmosfääriin
ajattomuuteen
planeettojen ja tähtien joukkoon
lähetin sinut,
ajatukseni.
Onko siellä kylmä
vai lämpökö vastassa
kun tyhjää kaistaa vaelsit
kaikkien muiden ajatusten joukossa.
Kaistaleveyttä
digiaikaa
kigoja ja megoja
kaikilla on kiire ja ahdasta
sinulle raivasin tilaa.
Ajatukseni
siellä kaiken yläpuolella
tyhjyydessä
etsit paikkasi ja palaat
auttaen ymmärtämään
ettei mikään ole itsestään selvää.
Jumala loi maan
sytytti tähdet ja kuun
nosti auringon radalleen
ja antoi tellukselle tilaa
jota ihminen nyt täyttää
äänellä ja romulla.
Ajatukseni ei vie tilaa
ja palaa takaisin
saastuttamatta atmosfääriä
turhilla paineilla.
Maailmassa on tilaa
hyville ajatuksille.
Edelleenkin
pelkkiä kysymyksiä.
Ajatus...hyväkin
mistä lopultakin tulit minuun
ja mistä lähdit.
Taivaalla on monta tähteä
yhteen niistä liittyy syntymäni
yhteen kuolemani,
jos haluan uskoa siihen mitä en näe.
Siellä on ajatus.
Honka ja kivet
Honka ja kivet
Piirsit männyt
ja kivikasan siihen vierelle.
Taustalle tallatun polun.
Ajatuksesi on kuvassa
mielesi maisemassa
suuren hongan suojassa
kivien sammaleisessa pinnassa.
Taistelet elämän tuulessa
neulasesi ovat karisseet
kuivuneista oksista
elämän paahteessa ja pakkasessa.
Polku kuin elämän virta
askel askeleelta tallattu
kulkija saapunut
aina samalle paikalle
kuin laiva satamaan.
Kovalle kivelle laskeuduit
kuin lapsi äidin syliin
honkapuun varjoon
kaikkia haavojasi hoitamaan
katse aina samaan suuntaan.
Yksin.
Mielessäsi elät vapaana
kuin suohaukka
joka kaartelee polkusi yllä
näyttäen sinulle vapauden
kuitenkin,
olet kuin pieni lintu
haavoitettu siipirikko
joka ei pääse lentoon.
Elät siinä maisemassa
ja luen sinua,
mutta sisimpäsi olet sulkenut.
Honka ja kivet
vahvuutta ja taistelutahtoa.
Piirsit kuvaan sielusi.
Piirsit männyt
ja kivikasan siihen vierelle.
Taustalle tallatun polun.
Ajatuksesi on kuvassa
mielesi maisemassa
suuren hongan suojassa
kivien sammaleisessa pinnassa.
Taistelet elämän tuulessa
neulasesi ovat karisseet
kuivuneista oksista
elämän paahteessa ja pakkasessa.
Polku kuin elämän virta
askel askeleelta tallattu
kulkija saapunut
aina samalle paikalle
kuin laiva satamaan.
Kovalle kivelle laskeuduit
kuin lapsi äidin syliin
honkapuun varjoon
kaikkia haavojasi hoitamaan
katse aina samaan suuntaan.
Yksin.
Mielessäsi elät vapaana
kuin suohaukka
joka kaartelee polkusi yllä
näyttäen sinulle vapauden
kuitenkin,
olet kuin pieni lintu
haavoitettu siipirikko
joka ei pääse lentoon.
Elät siinä maisemassa
ja luen sinua,
mutta sisimpäsi olet sulkenut.
Honka ja kivet
vahvuutta ja taistelutahtoa.
Piirsit kuvaan sielusi.
Vain yksi kukka.
Vain yksi kukka.
Ojennan kukan pöydällesi,
yhden vain,
koska ymmärrämme toisiamme ilman sanoja.
Laitat sen maljakkoon,
lisäät vettä
etkä voi olla ajattelematta minua.
Leikkokukka kuivuu,
väri lakkaa hehkumasta,
mutta kukalla on oma arvonsa.
Puristat sen vasten kämmeniäsi
rusennat kuivuneet terälehdet
jotka hajoavat käsissäsi vastustelematta.
Ajettelin sinua antaessani
sinä muistat minut
vielä silloinkin kun kukka on lakastunut.
Kauneinkin kukka vaatii vettä,
mutta kuihtuu ja kuolee.
Ystävyys kukkii jokaisessa päivässä.
Ojennan kukan pöydällesi,
yhden vain,
koska ymmärrämme toisiamme ilman sanoja.
Laitat sen maljakkoon,
lisäät vettä
etkä voi olla ajattelematta minua.
Leikkokukka kuivuu,
väri lakkaa hehkumasta,
mutta kukalla on oma arvonsa.
Puristat sen vasten kämmeniäsi
rusennat kuivuneet terälehdet
jotka hajoavat käsissäsi vastustelematta.
Ajettelin sinua antaessani
sinä muistat minut
vielä silloinkin kun kukka on lakastunut.
Kauneinkin kukka vaatii vettä,
mutta kuihtuu ja kuolee.
Ystävyys kukkii jokaisessa päivässä.
Parasta aikaa.
Parasta aikaa.
Elämän parasta aikaa elän, sanoit.
Tämäkö on sitä?
Pakottavat nivelet,
kuihtuvat lihakset,
lyhentyneet askeleet..
tätäkö se paras tarjoaa?
Tätäkin, sanot.
Elämän kevättä nuoruus, nuorella.
Hulluuksia ja haluja
halusi nauttia kaikesta kaiken
pohjattoman pikarin
nautintojen maljan uskoi löytäneensä.
Elämän parasta aikaa, sanoit.
Pienet lapset
kodin rakennus,
työtä ja velkaa
pitkiä päiviä, unettomia öitä..
rakkauskin koetuksella, keski-ikä kriiseineen.
Parasta aikaa elämässäni, sanoit.
Sain kokea vahvuuteni.
kasvatin lapseni ja he minua...
Paras aika elämässäni, sanot.
Pakottavat nivelet
kuihtuvat lihakset
kumaraan painuva ryhti
lyhentyvin askelin
jatkat kulkuasi elämän polulla...
Tänään elän elämäni parasta aikaa, sanot.
Sait paljon elämältä, sanon.
Sait elää vapaassa maassa
sait leikkiä lapsuutesi
nauttia nuoruuden ilot
perustaa perheen
taistella ja voittaa vastukset
sait elää...
sait rakastaa...
Tänään elät elämäsi parasta aikaa, sanon.
Jokainen mennytkin päivä
kuin timantti helminauhassa..
hiiltynyttä tuhkaa
jota elämä ripotteli päiviisi
Elit niistä jokaisen...
kuin se olisi kaikkein paras päiväsi.
Elitkö?
Tänäänkin.. uusi päivä
elämäsi parasta aikaa.
Elämän parasta aikaa elän, sanoit.
Tämäkö on sitä?
Pakottavat nivelet,
kuihtuvat lihakset,
lyhentyneet askeleet..
tätäkö se paras tarjoaa?
Tätäkin, sanot.
Elämän kevättä nuoruus, nuorella.
Hulluuksia ja haluja
halusi nauttia kaikesta kaiken
pohjattoman pikarin
nautintojen maljan uskoi löytäneensä.
Elämän parasta aikaa, sanoit.
Pienet lapset
kodin rakennus,
työtä ja velkaa
pitkiä päiviä, unettomia öitä..
rakkauskin koetuksella, keski-ikä kriiseineen.
Parasta aikaa elämässäni, sanoit.
Sain kokea vahvuuteni.
kasvatin lapseni ja he minua...
Paras aika elämässäni, sanot.
Pakottavat nivelet
kuihtuvat lihakset
kumaraan painuva ryhti
lyhentyvin askelin
jatkat kulkuasi elämän polulla...
Tänään elän elämäni parasta aikaa, sanot.
Sait paljon elämältä, sanon.
Sait elää vapaassa maassa
sait leikkiä lapsuutesi
nauttia nuoruuden ilot
perustaa perheen
taistella ja voittaa vastukset
sait elää...
sait rakastaa...
Tänään elät elämäsi parasta aikaa, sanon.
Jokainen mennytkin päivä
kuin timantti helminauhassa..
hiiltynyttä tuhkaa
jota elämä ripotteli päiviisi
Elit niistä jokaisen...
kuin se olisi kaikkein paras päiväsi.
Elitkö?
Tänäänkin.. uusi päivä
elämäsi parasta aikaa.
Tunnen sinut.
Tunnen sinut
Tutustuin sinuun
jo varhain lapsena.
Tunsin sinut konttaavana,
ensi askelia hapuillen hakevana
äidin helmoissa roikkuvana
itkevänä räkänokkana
isoveljen kiusana.
Tutkin sinut läpikotaisin
sukupuolisuuttasi myöten
opettelin tuntemaan kehosi
pituuskasvuasi mittasin
painoasi seurasin.
Häpesit kasvavia rintojasi
ne olivat kosketus arat
piilotit ne paidan alle
katsoit vain salaa
kun odotit aikuisuuttasi
nekin kasvoivat.
Tunsin sinut koulutyttönä
luit läksysi
opit helposti kaikkea uutta
sinua sanottiin järkeväksi
ja kiellettiin liikaa lukemasta
sammuta lamppu, sanottiin.
Et rakastanut itseäsi
opettajat kehuivat...
Esiinnyit usein
arkana, jännitit tilanteita.
Autoit vanhempiasi
vihasit oppimattomuuttasi,
”vain pojat opiskelevat”
ja olit tyttö.
Olit jopa kiltti
vaikka uhmasitkin sääntöjä
et tehnyt mitään väärää
Tunsin sinut nuorena neitona
maailmalla
pois kotisi lämmöstä
yksinäisenä perhosena
lennossakin...
mielessä kodin ohjeet.
Olit valmis auttamaan palkattakin
uurastit ja unelmoit
nuoruutesi oli täynnä haaveita
tunsin sinut
muistit aina iltarukouksen
ja kiitoksen
salaa, hiljaa yössä
itkit koti-ikävääkin.
Tanssit ja nauroit
elit ja unelmoit
hait itseäsi itsestäsi
kysyitkin usein;
Tätäkö elämä olikin?
Tunsin sinut itkevänä
tunsin sinut rukoilevana.
Tunsin sinut rakastuneena
nuorena morsiamena
äitinä ja vaimona.
Tiesin kuinka rakastit
toivoit ja uskoit
petyit ja luotit
elämä kuritti ja rakasti sinua.
Tunsin sinut sairaana
tunsin elämäsi voimissa
enkä oppinut sinua rakastamaan
aliarvoin sinua usein.
Itsetunnon puutetta, sanoin.
Tunsin sinut surevana
itkevänä
kokoon käpertyneenä
peittoosi kietoutuneena
ovesi lukinneena
ikäväsi vankina.
Tunsin sinut,
tiesin kuinka kaipasit
kuinka kadotit huomisesi
kuinka purit sisintäsi sanoiksi
piirsit ikäväsi ikoniksi
ajatuksesi maisemiksi
ja teit metsästä kirkkosi.
Taivas kattona
maisema alttaritauluna
kivi polviesi alla
huusit tuskaasi jota kukaan ei nähnyt
sanoja joita ei kukaan kuullut.
Tunsin siinä sinut aitona
alastomana Jumalasi edessä.
Tunsin sinut niinä hetkinä
tunsin kuinka sait voimaa
löysit oman sisimpäsi
koit omat tunteesi kivulla
huusit ulos kaipuusi
opit itkemään ikävääsi
ja kirjoittamaan ne kirjeet..
kirjeet tuntemattomuuteen
ajatukset atmosfääriin
ilman postimerkkiä.
Tunsin sinun sisimpäsi
tiesin että nouset...
nouset ja huudat surun yli uutta toivoa.
Tunnen sinut...
löysit itsesi
ja huomisen....
Tunnen iloa ja olen ylpeä sinusta
Heikkoutesi olikin voimasi
nousit esiin kammiostasi
ja huusit;
”Hei, minä elän.”
Tunnen sinut
läpikotaisin.
elänhän minä sinun kehossasi.
Kehdosta hautaan.
Huoleton Hartikainen.
Huoleton Hartikainen.
Harteillensa Hartikainen repun heittää
taakseen vilkaisee ja sanoo;
" Mikäs tässä, yksinäisen miehen
katse eteen, reipas askel tiehen."
Tänään lopputilin kouraan pomo antoi;
" Työt on loppu tältä erää,
kamppees kasaan kerää, " sanoi,
" ehkä keväämmällä taas.." ja oven sulki.
Hartikainen, muuten tavallinen mies
ehkä vähän hiljainen ja
usein aatoksissaan, sen moni ties.
Ruutuvihko povitaskussaan kuin aarre
Hartikainen kulki reppu harteillaan.
Kirvesvarren joku näki pilkoittavan repustaan.
Ei muuten kiinnitetty katsettakaan kulkijaan.
Kulki virstan, kulki toisen samanmoisen
halki kyläin kasvoin ilmeettömin.
Väsyneenä vihdoin nakkas repun maahan
avaten sen mietteissään, kuin arvioden,
kannattaako leipäpala syödä tässä...
Mutta käsi hapuilikin povitaskuun.
Otti esiin ruutuvihkon, rullasi sen kääröksi
ja mietti.... avatako arkku muistojen
vai vatsansako täyttää...
repussa on leipapalanen.
Istuu ajatellen, pää painuu,
istuallaan torkkuu siinä hetken
ja kaivaa kynän repun lokerosta
vajoten kuin uneen, mietteissään
hän kirjoittaa, hän kertaa ajatuksiaan.
Hartikainen heittää repun ollalleen
ja matkaa jatkaa...
Työtön, mutta onnellinen mies
kun kaikki minkä omistaa, on repussaan,
ja kirjoittaa saa ajatuksiaan
muistamatta, miettimättä matkan määränpäätä.
"Kerran täällä elää jokainen,"
tuumii Hartikainen kulkeissaan,
viheltelee... tuumiskelee...
" ensí viikolla jos töitä saan,
ostan leivän päälle jahtimakkaraa."
Harteillensa Hartikainen repun heittää
taakseen vilkaisee ja sanoo;
" Mikäs tässä, yksinäisen miehen
katse eteen, reipas askel tiehen."
Tänään lopputilin kouraan pomo antoi;
" Työt on loppu tältä erää,
kamppees kasaan kerää, " sanoi,
" ehkä keväämmällä taas.." ja oven sulki.
Hartikainen, muuten tavallinen mies
ehkä vähän hiljainen ja
usein aatoksissaan, sen moni ties.
Ruutuvihko povitaskussaan kuin aarre
Hartikainen kulki reppu harteillaan.
Kirvesvarren joku näki pilkoittavan repustaan.
Ei muuten kiinnitetty katsettakaan kulkijaan.
Kulki virstan, kulki toisen samanmoisen
halki kyläin kasvoin ilmeettömin.
Väsyneenä vihdoin nakkas repun maahan
avaten sen mietteissään, kuin arvioden,
kannattaako leipäpala syödä tässä...
Mutta käsi hapuilikin povitaskuun.
Otti esiin ruutuvihkon, rullasi sen kääröksi
ja mietti.... avatako arkku muistojen
vai vatsansako täyttää...
repussa on leipapalanen.
Istuu ajatellen, pää painuu,
istuallaan torkkuu siinä hetken
ja kaivaa kynän repun lokerosta
vajoten kuin uneen, mietteissään
hän kirjoittaa, hän kertaa ajatuksiaan.
Hartikainen heittää repun ollalleen
ja matkaa jatkaa...
Työtön, mutta onnellinen mies
kun kaikki minkä omistaa, on repussaan,
ja kirjoittaa saa ajatuksiaan
muistamatta, miettimättä matkan määränpäätä.
"Kerran täällä elää jokainen,"
tuumii Hartikainen kulkeissaan,
viheltelee... tuumiskelee...
" ensí viikolla jos töitä saan,
ostan leivän päälle jahtimakkaraa."
Häädetty.
Häädetty.
Kaaoksessa jokin järjestyksin,
vaikka laatikoita vieretyksin
pitkin ison huoneen lattiaa.
Yhteen laittaa kaksi kattilaa
toiseen, varovasti asetellen
parhaat astiansa yksitellen.
Pakkaa mukaan muistojaan
"Äidille" lukee kupissaan.
Käsi nousee kohti silmäkulmaa
elämä on ollut julmaa,
ilojakin tuonut tottakai,
ikävästä kyyneleensä sai.
Kotimökki pian tyhjentyy
vanhus vanhainkotiin siirtyy.
Mökki alle tien kun jää..
elämänkö tämä määränpää.
Häädettynä kotimökistään
pakotettu lähtemään.
Hikikarpaloita otsallaan
vanhus istuu tuskissaan
kun rintaakin niin pakottaa
pitää pakkaaminen lopettaa.
Katse kiertää, muistoissaan
hän näkee lapsen kehdossaan,
Filmin tavoin kuvat siirtyvät
vuodet muistoissansa piirtyvät
sattuu rintaan..
ahdistaa...
Muutto-auto saapuu aamulla
-------
mies laatikoita autoon siirtää
hän tuskin sitä tietää
kuinka vanhus,
häädettynä alta uuden tien
poistui kodistaan...
silmissänsä kuvat muistoistaan
ikikotiin, ihan salaa.
Uskoo moni, hän palaa
kotimökkiinsä yhä uudelleen
kiroten kiireisen liikenteen.
Kaaoksessa jokin järjestyksin,
vaikka laatikoita vieretyksin
pitkin ison huoneen lattiaa.
Yhteen laittaa kaksi kattilaa
toiseen, varovasti asetellen
parhaat astiansa yksitellen.
Pakkaa mukaan muistojaan
"Äidille" lukee kupissaan.
Käsi nousee kohti silmäkulmaa
elämä on ollut julmaa,
ilojakin tuonut tottakai,
ikävästä kyyneleensä sai.
Kotimökki pian tyhjentyy
vanhus vanhainkotiin siirtyy.
Mökki alle tien kun jää..
elämänkö tämä määränpää.
Häädettynä kotimökistään
pakotettu lähtemään.
Hikikarpaloita otsallaan
vanhus istuu tuskissaan
kun rintaakin niin pakottaa
pitää pakkaaminen lopettaa.
Katse kiertää, muistoissaan
hän näkee lapsen kehdossaan,
Filmin tavoin kuvat siirtyvät
vuodet muistoissansa piirtyvät
sattuu rintaan..
ahdistaa...
Muutto-auto saapuu aamulla
-------
mies laatikoita autoon siirtää
hän tuskin sitä tietää
kuinka vanhus,
häädettynä alta uuden tien
poistui kodistaan...
silmissänsä kuvat muistoistaan
ikikotiin, ihan salaa.
Uskoo moni, hän palaa
kotimökkiinsä yhä uudelleen
kiroten kiireisen liikenteen.
Kaipausko
Kaipausko
Muisti piirtää kuvaa,
mieli kadonnutta tunnelmaa.
Tielle lankeavat varjot lehvien
soittaa haassa kellot lehmien.
Tuvan ovi ihan auki siellä
kissa tallustelee vastaan tiellä.
Koira varjossa vain makaa
korvat heiluu, tavantakaa
silmät avaa,hetken tarkkailee
tuttuja vain tiellä havaitsee.
Vahtia voi siitä koko pihan
pellon taakse näkee, tielle ihan.
Isä viikatteella niittää
ojan pientareita riittää
heinän heilimöivän kaataa
pitkät päivät työssä raataa.
Yllään aian flanellinen paita
siinä puna, sini, valko raita.
Laikkii pihalla myös siskot
katsovat kun liikkuu sisiliskot
vikkelästi yli ison leikkikiven
pelkoakin mielissänsä ehkä hiven.
Käärmeetkin kun liikkuu pihalla
niitä ajattelevat ihan vihalla.
Veli hevoselle vettä antaa
pientareelta heinää kantaa
lehmille sen heittää aidan yli
iso olikin tuon veljen syli.
Hänelle ei työ nyt maittais
pieni lepohetki ei kai haittais.
Pirtin ovelta kun kurkin
näen pienen kissan turkin
äidin helmoissa se roikkuu
kuppiin maitoa kai naukuu.
Pappa täyttää piippuansa, tuhahtelee
keinutuolissa kun mummi, unta vetelee.
Äiti häärii, keittää, paistaa
kastikkeesta suolaa maistaa.
Kaikki on kuin lasna ennen
ihan salaa sisään mennen
istun ääreen pitkän pirtin pöydän
kodin lämmön, muistoissani löydän.
Muisti piirtää kuvaa,
mieli kadonnutta tunnelmaa.
Tielle lankeavat varjot lehvien
soittaa haassa kellot lehmien.
Tuvan ovi ihan auki siellä
kissa tallustelee vastaan tiellä.
Koira varjossa vain makaa
korvat heiluu, tavantakaa
silmät avaa,hetken tarkkailee
tuttuja vain tiellä havaitsee.
Vahtia voi siitä koko pihan
pellon taakse näkee, tielle ihan.
Isä viikatteella niittää
ojan pientareita riittää
heinän heilimöivän kaataa
pitkät päivät työssä raataa.
Yllään aian flanellinen paita
siinä puna, sini, valko raita.
Laikkii pihalla myös siskot
katsovat kun liikkuu sisiliskot
vikkelästi yli ison leikkikiven
pelkoakin mielissänsä ehkä hiven.
Käärmeetkin kun liikkuu pihalla
niitä ajattelevat ihan vihalla.
Veli hevoselle vettä antaa
pientareelta heinää kantaa
lehmille sen heittää aidan yli
iso olikin tuon veljen syli.
Hänelle ei työ nyt maittais
pieni lepohetki ei kai haittais.
Pirtin ovelta kun kurkin
näen pienen kissan turkin
äidin helmoissa se roikkuu
kuppiin maitoa kai naukuu.
Pappa täyttää piippuansa, tuhahtelee
keinutuolissa kun mummi, unta vetelee.
Äiti häärii, keittää, paistaa
kastikkeesta suolaa maistaa.
Kaikki on kuin lasna ennen
ihan salaa sisään mennen
istun ääreen pitkän pirtin pöydän
kodin lämmön, muistoissani löydän.
Varoen.
Varoen.
Koputa ovella sydämen,
koputa varoen.
Lähesty pienin askelin
lukot avaa sanoin hellin.
Koputa ovella sydämen
koputa varoen.
Portin avatun kautta kulje
se takanasi taas sulje.
Päässyt olethan lähelle
päässyt perille.
Pidä avainta tallella aina
vasten sydäntäsi paina.
Koputa ovella sydämen,
koputa varoen.
Lähesty pienin askelin
lukot avaa sanoin hellin.
Koputa ovella sydämen
koputa varoen.
Portin avatun kautta kulje
se takanasi taas sulje.
Päässyt olethan lähelle
päässyt perille.
Pidä avainta tallella aina
vasten sydäntäsi paina.
Elämän nuotit
Elämän nuotit
Kuin nuotit viivoilla
kulkee elämän juoksu.
Bassona alhaalta
huilun kirkkaaseen sointiin.
Soita elämä, soita,
soita sävelin huilun ja viulun
tai helise kielissä kitaran,
julista rummuttain.
Viulun jousena liiku
kaikki kielet koskettain,
soi minussa elämä.
Kuin nuotit viivoilla
kulkee elämän juoksu.
Bassona alhaalta
huilun kirkkaaseen sointiin.
Soita elämä, soita,
soita sävelin huilun ja viulun
tai helise kielissä kitaran,
julista rummuttain.
Viulun jousena liiku
kaikki kielet koskettain,
soi minussa elämä.
Jotain herkkää
Jotain herkkää
Sinessä aamun soi tuulen laulu
huojuttain oksaa hentoa.
Luonto,
kuin maalattu kaunein taulu
kehystää pääskysen lentoa.
Perhonen rungolle puun
on jäänyt viettämään yötä
vetänyt siipensä suppuun,
laskevan auringon myötä.
Aurinko nousee, perhokin herää
siipensä levittää auki.
Lämpöä aamun säteistä kerää
myös rantavedessä hauki.
Pysähdy hetkeksi tähän,
katso, kaikki tämä on kesää.
kun nostat katsetta, ihan vähän,
näet,
peippokin tekee pesää.
Sinessä aamun soi tuulen laulu
huojuttain oksaa hentoa.
Luonto,
kuin maalattu kaunein taulu
kehystää pääskysen lentoa.
Perhonen rungolle puun
on jäänyt viettämään yötä
vetänyt siipensä suppuun,
laskevan auringon myötä.
Aurinko nousee, perhokin herää
siipensä levittää auki.
Lämpöä aamun säteistä kerää
myös rantavedessä hauki.
Pysähdy hetkeksi tähän,
katso, kaikki tämä on kesää.
kun nostat katsetta, ihan vähän,
näet,
peippokin tekee pesää.
Yöhön.
Yöhön.
Pois
pakenee päivä,
syliin
sinun jäin
kuin
siivetön lintu,
joka
haveissaan lentää.
Tummuu
varjot yöhön
varjo
varjoon yhtyy
vaan
yössä kuohuu,
kuin
tulinen laava
se
hyökynä ylitse kulkee
tunne
kuuma yössä.
Pois
pakeni päivä
me
uuvuimme yöhön.
Yössä
Yössä
Yön syliin laskee iltahämärä maan
tuskin unta vuoteellani saan.
Menen ikkunaan,
katson ulos, yössä,
pienet hiirulaiset ovat työssä.
Ne vilistävät poikki pihan
kuin kilpaa juosten
jonossa ihan.
Metsähiiret,
pihalle eksyneet,
ehkä ruokailupaikan löytäneet.
Tien yli juoksevat
kohti rantaa,
josta vielä nuorten äänet kantaa.
Valvon,
ikkunasta tuijotan yöhön.
Palaan ajatuksin päivän työhön.
Nuoret nauttivat kesästä,
lähtee lentoon rastaskin pesästä,
sekin valvoi, luulen,
nuorten iloiset äänet kuulen
Väri horisontissa muuttuu,
yö aamuksi vaihtuu
katson ikkunasta päivän kerää
kas, aurinkokin herää.
Yön syliin laskee iltahämärä maan
tuskin unta vuoteellani saan.
Menen ikkunaan,
katson ulos, yössä,
pienet hiirulaiset ovat työssä.
Ne vilistävät poikki pihan
kuin kilpaa juosten
jonossa ihan.
Metsähiiret,
pihalle eksyneet,
ehkä ruokailupaikan löytäneet.
Tien yli juoksevat
kohti rantaa,
josta vielä nuorten äänet kantaa.
Valvon,
ikkunasta tuijotan yöhön.
Palaan ajatuksin päivän työhön.
Nuoret nauttivat kesästä,
lähtee lentoon rastaskin pesästä,
sekin valvoi, luulen,
nuorten iloiset äänet kuulen
Väri horisontissa muuttuu,
yö aamuksi vaihtuu
katson ikkunasta päivän kerää
kas, aurinkokin herää.
Juhannusmuistoissa.
Juhannusmuistoissa.
Räiskyen lensivät kipinät
savukiehkurat pilviä piirsi.
Lapset rantahiekalla leikkivät
kaarnalaivat laineilla kiisi.
Veden pintaan heijastuen
kokkotulet kertautuivat
poikaset silkkiuikkujen
kauas ulapalle uivat.
Hiillos hehkuu hämärässä
savun tuoksu tuuleen haihtuu
monen katsojan mielessä
toive unelmaksi vaihtuu.
Räiskyen lensivät kipinät
savukiehkurat pilviä piirsi.
Lapset rantahiekalla leikkivät
kaarnalaivat laineilla kiisi.
Veden pintaan heijastuen
kokkotulet kertautuivat
poikaset silkkiuikkujen
kauas ulapalle uivat.
Hiillos hehkuu hämärässä
savun tuoksu tuuleen haihtuu
monen katsojan mielessä
toive unelmaksi vaihtuu.
Hupsu minuus.
Hupsu minuus.
Taas se heräsi.
Sinä herätit sen
etkä tiennyt kuinka sydämeni hakkasi.
Puhuit niitä näitä
kuuntelin tajuamatta...
etkä tiennyt kuinka halusin kuulla,
kuulla äänesi.
Asian tärkeys unohtui
etkä tiennyt kuinka kaukana olin.
Lapsen mieli minussa
hupsuus heräsi
etkä tiennyt kuinka kaipasin lähellesi.
Oletko siellä, kysyit..
Olen ja en....
etkä tiennyt kuinka Sinua ikävöin.
Taas se heräsi.
Sinä herätit sen
etkä tiennyt kuinka sydämeni hakkasi.
Puhuit niitä näitä
kuuntelin tajuamatta...
etkä tiennyt kuinka halusin kuulla,
kuulla äänesi.
Asian tärkeys unohtui
etkä tiennyt kuinka kaukana olin.
Lapsen mieli minussa
hupsuus heräsi
etkä tiennyt kuinka kaipasin lähellesi.
Oletko siellä, kysyit..
Olen ja en....
etkä tiennyt kuinka Sinua ikävöin.
Paniikkihäiriö
Luulosairausko.
Katosi
tungokseen itsetuntoni
sain
paniikkikohtauksen
ihoni
on kylmä ja hikinen
käteni
vapisevat
en
saa henkeä, tukehdun
auttakaa
!!!!
Kaadun
maahan kaupan edessä
ihmiset
tuoijottavat
palelen
ja vapisen
kaulus
ahdistaa
avatkaa
takkini, puseroni
auttakaa
!!!
Kansaa
vyöryy ohitseni
joku
pysähtyy
koittaa
ihoani
haistaa
hengitystäni
laskee
pulssiani ja huutaa
auttakaa
!!!
Minut
nostataan istumaan
kysytään
nimeäni
ositettani
minä
hikoilen
kysyvät
kuka olen
auttakaa
!!!
Istun
vastapäätä lääkäriä
sydän
hakkaa
heikottaa
rauhoitu
ei
mitään vaarallista
auttakaa
!!!
Kävelen
kadulla kohti kotia
hikoilen
palelen
häpeän
luulosairautta
kaikki
auttakaa
!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)