Kirjoittanut: K.Järvinen 26.4.2005
Kyyhkysiä jurppi,
kun kesyttämätön korppi,
teki kuusikon keskeen pesänsä.
" Tuossako aikoo viettää kesänsä? "
" Kokouskutsu on laadittava,
häirikkö pois muuttamaan vaadittava, "
huusi siihen teerikin,
kesken lemmen leikin.
" Kaikki koolle.
isolle kannolle!"
kuulutti joku raikuvasti
ja ääni kuului korpille asti.
Kuin taikavoiman vetämänä
tuulen puskan lennättämänä
tuli korppi ensin.
" Heti tänne lensin."
Aurinko paistoi..
ketulle nauru maistoi;
" Pitäisihän sinun se tietää,
ääntäsi emme voi sietää.
Kanna risusi kauemmaksi!"
Muuttui korppi hurjemmaksi,
iski jalalla maahan;
"Täällä mystinen meno,
sanoi muinoin jo eno."
"Jos mykkä oisin,
silloinko voisin,
rauhassa asettua asumaan
ja tyttökorppia kosimaan?"
Teeri lehahti lentoon tuhahtain;
" Tuo oli rehentelyä vain."
Mystinen meno…
ja muka korpilla eno..
Korppi komennon piti,
ilmi riita jo iti,
kun oravan töistäkin haastoi;
" Tuokin tuossa, sarkahousut raastoi,
repi pyykkinarulta pois,
kuin ei muuta pesään tuoda vois.
Minuako määräilette
kukkoina hääräilette?"
Korppi pesän tekoon,
toiset eläimet kokoon,
ja supatuksen seasta selvän sai,
se oli kettu joka puhui, niin kai;
" Ei lähde korppi, ei muuta pois,
oi, kunpa jo syyskuu ois,
niin korppikin vihneitä yskisi
ja tienoo hetkeksi hiljentyisi."
Siellä korvessa taas
on rauha maas..
Hautoo munia korppi ja muut
on pesäpuina monet puut.
Kuulet kyyhkyn kujertavan,
korpin rumasti raakkuvan,
ne siellä asuvat yhä vain,
kaikki rinnakkain.
