Laiturilla

Iiiii ihanaa
varpaat veteen upottaa
helle hellii olkapäitä
uumaa rakkaan käsi
jalat veteen laiturilta
suukko rakkaan huulita.
Kesäpäivän pienet retket
ihan pienet hellät hetket.

Pilvi peittää taivaan sinen
sade kastaa rantakiven
aaltoilee jo veden pinta
hellekauden kallis hinta
ukkosmyrskyn lailla muuttuu
sateeksi ja lämpö puuttuu.

Kuin on helle, niin on lempi
auringossa lämpöisempi.

Tämä on rakkautta.

Mikä minut ajaa metsiin
mikä kuuntelemaan huminaa tuulten
kuusten kuisketta
haapojen havinaa
haistamaan suon tuoksun
tarpomaan sammalissa
poluttomissa
varjoisissa lehdoissa?

Mikä voima pakottaa puroille
kuulemaan veden äänet
katsomaan kuohut putouksissa
pienten purojen solinaa
koskien jylhää kohinaa?

Mikä voima vetää vainioille
valmistuvan viljan viereen
kypsään tuoksuun vehnän
rukiin täyteliäisten tähkien luokse
heinän helpeitä riipimään?

Mikä vie mansikkaisille ahoille
mikä korpien kätköihin
mikä katsomaan taivaalle
lintujen liitoon liittymään
katsellani ne tavoittamaan
sisiliskon luo kivelle
sammakon seuraksi suolle

mikä ajaa menemään
mikä jalkani liikkumaan
mättäältä mättäälle hyppimään
marjojen kypsyyttä testaamaan
koppaani keräämään
marjat ja sienet

näkemään kukatkin pienet?

Viettini vie vaaroille
samoilemaan suurille saloille
haluni halata runkoja puiden
apilankukkien seassa maata
tämän innon en halua laata
tämä on rakkautta
parasta mitä tiedän...
Se minua ajaa!

Voimapuuni.

Katsoin puuta vierellä tieni
sen rinnalla olin kovin pieni,
Nojasin runkoon usein silloin
kun kuljin puun ohitse illoin.

Se ikäväni kuuli, itkuni näki öin
kun taivas loisti tähtivöin.
Metsä tummia varjoja heitti
lumi polulta askelten jäljet peitti.

Kuin oksakseen puuhun sitouduin
kaksin käsin runkoonsa kietouduin.
Puun tuoksusta elämän vahvuutta imin
voimaansa rukoilin, suljetuin silmin.

Palaan samalle tielle, poissa on puut
ei huutooni vastaa lintuinkaan suut
on hiljainen, autio, tämä tuttu mäki,
mutta joen rannalla kukkuu käki.

Ovat uudet tiet, puita uusia halaan
mutta tänne muistoissa usein palaan.
Se minun puuni, sieluun kuva piirtyy
muistoissakin voimansa minuun siirtyy.

Kaksi lasia.

Kätesi lepäsi kädelläni
sormin hivelit käteni pintaa
pöydällä kaksi lasia
huulille nostamattomia
täynnä huumetta
elämän myrkkyä
tunteiden tappajaa
unohduksen unta.
Sivelit sormiani
tartuit lujasti käteeni
katsoit minuun
silmissäsi elämän palo
juoksimme
juoksimme pois
juomatta pisaraakaan.

Madeiran makua.

Huuliltani halusit juoda Madeiran maun
pihvin pippuri poltteli huuliasi
täydellisen päivän iltaan suli aurinko
hyväili ihoa viime säteillään
nuotio hehkui sammuakseen yöhön
nojasin vasten vahvaa rintaasi
maistoin pippurin huuliltasi
kuu kasvoi kokomaiseksi maisemaksi
yön tumma taivas vajosi katoksemme
ja peitti meidät yöhön.

Ovet.

Otin elämältä vastaan arjen ja juhlan.
Kokemukset kasvattivat;
herkistyin uuden syntyessä
ja vanhan kuollessa.
Sain lapset, lastenlapset
sain neljännen polven
pienet jalat jalkoihini
isomummi

sylissäni on tilaa
 - missä piipertävät pienet jalat.

Kyynel vierii poskelleni

elämä antaa ja ottaa
 - menetin saamastani  liian paljon.
Kasvoin vahvaksi,
mutta en tunteettomaksi,
herkkyyttäni ei mikään tapa.

Moni ovi on auki
monta suljettua,
otan elämältä vastaan arjen ja juhlan
 -  kuljen sisään ja ulos kaikista ovista.

Ehjät sillat

Muutoksen halu
elämän muutos
hyvää tekevä käännös
eilisestä huomiseen
löytöretkeilijän mielin.
Valinnan vapautta
löytäjän riemua
kaikki tiet avoinna
ehjät sillat edessä ja takana.

Maanantain sirut.

Suuret ajatukset
pienet teot
paljon tyhjiä sanoja
jonossa paperilla
niiden pitäisi puhua
sanoa julki suuret mietteet

miksi en ymmärrä.


**

Ettäkö on rikos ostaa ja maksaa
mikä siinä niin väärin menee
ihan rikoksesta syyte
kun ovat itse lakia rikkoneet

maksamaton kauppa
paperikauppa
laiton kauppa
ja  viimeistä ostajaa moittivat
rahalla maksanut ostoksensa
eikä tavarakaan varastettua

onko se ostajan vika.

**

Lasissa tilkka viiniä
itse tehtyä
makeista marjoista
rakkaudella säilytetty
rakkautta varten
rakkaus on kuollut
viini kypsyy.

**

Kaikki merkityksellinen säilyy muistoissa
lahjaksi saatu maljakko pöydällä
kaunis koru samettirasiassaan
ensi suudelma rakkaimmalta
kaikki ne ensimmäiset...
toiset ja kolmannet
joiden kautta elämää koetaan

turhat asiat unohtuvat
numerot pyyhitään pois muistikirjasta
nimien yli vedetään viiva
arvottomat helmet annetaan pois
kirjeet poltetaan

lapsuuskoti
sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat
serkut ja suku
tärkeimmät syvällä sisimmässä
omat lapset, puoliso ja suku
osa heistäkin unohtuu
muistot kuolevat kuin kulottunut heinä
heräävät aika ajoin

yksi minulle tärkein
muistojen kultaisessa kirjassa ylimmällä rivillä
sydänverellä minuun liitetty
rakkaudella kiinni sidottu
muistonsa ei katoa
aika kasvattaa välimatkaa
kunnes tapaamme jälleen.

Outoja ihmisiä.

Kuljen kadulla
ilmeettömiä ohikulkijoita
yritän lähettää hymyn
katsovat peräänsä
outo olen
oudossa kaupungissa
outoja ihmisiä
oudoilla periaatteilla

olen tottunut tervehtimään
puhumaankin kadulla
toreilla en oleile
maailmaa parantavien joukossa
juoruista en piittaa
siellä niitä kuulisi
se oli siellä
se nai sen ja sitä
mitä ne minulle kuuluvat
outoja ihmisiä
oudossa kaupungissa

menen kotiin
juttelen naapurini kanssa
hymyilen lapsille hiekkalaatikolla
nostan ja keinutan pienintä
kannan vanhuksen kassin kotiin
saan hymyn palkaksi.
Olen kotona taas.

Kesäaamu

Kesäaamu.

Suuri rauha ja hiljaisuus,
vain tuuli lehvissä puhuu.
Kesäaamussa kello kuus
pesäpuussaan pöllö huhuu.

Polku on kulkijain tallaama
hirven jälkiä täällä näen
suurten kuusien varjostama
vie suolta laelle mäen.

Suon kosteus ilmassa väreilee
pihkan tuoksua tuuli kantaa
järven takana kylä heräilee
polku kulkee lähellä rantaa.

Joutsen lipuu veden pintaa
pois rannasta poikaset vie,
silkkiuikku peloissaan sukeltaa
pinnan alle käy linnun tie.

Pieni vastaräkki  rannalla visertää
laskee pyrstöä, nostaa rintaa.
Veden pinnalla aurinko kimmeltää
lentää pääskyset liki pintaa.