Nostalgiaa jota en tavoittanut.
Ennallaan vain mäntymetsä
sekin kasvanut miehen mitan
viime tapaamisestamme.
Poissa oli se entinen tunnelma
en tavoittanut sielua
en saavuttanut kaipaamaani...
Liian monta vuotta välillämme
aika kulutti meitä molempia,
minä sentään, tunnistettavissa,
sinusta vain muistot mielessäni...
nuoruusajan tanssilava, ...lainelattioin...
Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti