Tumma tienoo ...
sadepisarat itkivät ruudussa
marraskuun aamuna
kun olin tulossa vanhaksi.
Siniset suonet kämmenselässä
rypyinen iho,
kuiva ja halkeileva
kuin silkkipaperia jonka lapsi rypisti käsissään..
Minäkö se olin
ikääntyneenä,
elämään kyllästyneenä..
minäkö hukkasin ilon
vanhuuden kynnnyksellä
jonka yli olin juuri ja juuri astumassa.
Minunko itkuni
marraskuun tummassa aamussa
kun kukaan ei minusta välittänyt.
Satoi tuhansien itkut alas taivaalta
pisarat pilveä painamasta.
Samojen pilvien alla synnyin, kasvoin ja rakastin
samojen pilvien alla
joku syntyi
syttyi rakkauteen
ja joku itki kanssani sinäkin aamuna.
Enhän halunnut tulla vanhaksi
kärttyisäksi, itsekkääksi, rakkaudettomaksi
en menettää ihanteitani
en rakastamisen halun huuhtoutuvan irti ihostani
ja huomasin huutavani sateessa
tummana marraskuun aamuna
kun olit sanonut rakastavasi minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti