Missä minun juureni
missä minuuteeni voimaa imin
kuka kylvi siemen
ja kuka istutti taimenen?
Koti ja isänmaa
suo pellot ja kitukasvuinen metsä
hallayöt viljan kimpussa
olematon sato laareissa
ja sodan kauhut liian liki muistoissa
siihen maahan minun juureni
siihen sukuni jalanjälkiin juurtumaan
siellä köyhyys kolkutti ovella
ja pakkanen paukkui nurkissa.
Raamatun ilosanomat tulivat tutuiksi
helvetin tuli ja tuskat kauhukuviksi
Jumalan armo ja anteeksianto tueksi
juurilla oli rajattu kasvu uskoon
juurten piti löytää joulun sanomasta
totuus.
Totuus oli tähti ja tietäjät
lapsi hevostallissa
tai lampaiden karsinassa
paleleva lapsi olkipahnoilla.
Juuria ruokki isovanhempien ohjeet
vanhempien ankarakin kuri
koulun kasvattava vaikutus
sotalesken asenteellinen oppisuunta
Helvetin pelko hiipi mieleen yöllä
kasvatti piruja pimeyteen
petoja yksinäisille poluille.
Kuka kertoi satuja
kuka lauloi lasten lauluja
kuka keksi tarinoita?
Pyhäkoulu ja oman isän leikkimielisyys
jotenkin Helvetti siirtyi kauemmaksi
Jumalasta tuli rakastava isä
Jeesuksesta joulun ikuinen lapsi.
Osa minua on yhä niiden juurien varassa
osa juuristani on katkennut
runkooni on kasvanut oksia
mutta jotain on muuttumatonta.
Kuulen yhä korvissani esivanhempieni äänen
kuulen isän ja äidin veisuun; " Enkeli
taivaan.."
Joulu on taas.
Kirsti Järvinen 2015
