Masennustasi et kykene voittamaan
sen pauloihin vajosit,
vaikka elämän merelle soutamaan
sinä venheeseesi nousit.
Et tiedä tässäkö ajassa tänään
vai yhäkö mielikuvissa
saisit itsesi aamuun heräämään
näissä kesä aamuissa.
Elää jokainen arki, todellisuutta,
ei riitä rohkeutesi.
Tämän elämän raadollisuutta
et kokea tahtoisi.
Katsot maisemaan ajatellen
sen valot, varjot nähden.
Turhaan sinua häiritse en
mitään sanomatta lähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti