pienen kudoksen punon tähän
lienenkö lahjan saanut vai annan
kiitokset korkeimmalle kannan.
Elämä antaa ja ottaa pois
miksi ei kiitoslauluni sois
Lahjaksi elämän kerran sain
lainaa on rakkauskin vain.
Rakkaani kaulalle käteni kiedon
tänäänkin kerron tärkeän tiedon
kulkea kanssaan tahdon aina
pitkäkään taival ei jaloissa paina.
Yhteistä tietä jo vuosia monta
onnen tunnetta sanomatonta
jatkaa tahdon rinnallaan tässä
kädessä paras, valttiässä.
Pysythän rinnallain rakkaani mun
kainaloos iltaisin painaudun
suukkoni poskelles kurttuiselle
kiitos on jokaiselle eiliselle.
K.J. 1997
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti