kohtasimme kesken kiireisen työn.
Jaoimme taakkaa, elämän lastia
jaksaen taas kohti uutta rastia.
Lähemmäks' toista siirryimme hiljaa
poimien elon kaunista viljaa.
Kellot ei soittaneet varoittaen;
" Nyt olet liian tunteellinen."
Tässäpä tänään kerätty sato
josta ei täyty aitta, ei lato.
Taakkako olemme toisillemme
voimatta mitään tunteillemme.
Tulevaa tietää ei voi kukaan
tunteen, vai järjenkö mukaan
ihminen tiensä valinnan tehden
kääntää elämän avoimen lehden.
Satuna kaunis tarina meillä
vaikka kovaakin elämän teillä.
Tänään varoen kellot soittaa:
" Annathan sentään järjen voittaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti