maanantai 3. helmikuuta 2014

Kevätsade

Pienet pisarat kastelevat maata
kimmeltävät timantteina kukkien terälehdillä.
Rauhoittava ropina vanhalla pärekatolla
joka uhmaa aikaa.
Harmaantuneina, haljenneina,
sammaltakin pinnassansa
vanhan pärehöylän tuotteet
suojaavat sateelta
valuttavat vettä räystäältä alas
kastuvat, tummuvat.
Vuosikymmenten saatossa
rinnakkain olemme vanhentuneet
harmaantuneet, rypistyneet
aika on kolhinut
tehnyt haavoja meihin
kastellut ja kuivattanut vuoroin.
Kuin sade ja tuuli
valo ja varjo
niin kulkee aika rinnallamme
eläen..
sen vaikutus jatkuu
pärekatossa
uusissa kevään sateissa
minussa ja sinussa
joita elämän sade kastelee.

Ei kommentteja: