Vain
onnellako?
Monta
kyyneltä kylvin polkuni varteen
monta
kukkaa siinä kukkivan näin.
Kun
halusin nähdä taa seuraavan kaarteen
silloin
kuljin outoa huomista päin.
Askel
painoi kulkua, mietin monta kertaa
taakka
harteilla raskaana olkaani hiersi.
Tämän
päivän tunteet kun eilisiin vertaa
huomaa
kuinka tuo onni minua kiersi.
Väliin
kukkia tielleni syli kaupalla kantoi
soitti
sieluuni sävelin soinnukkain,
mutta
kääntäen selkänsä, suruja antoi
pilvet
tummat taivaalle usein sain.
Luottaa
pelkkään onneen ei voine kukaan
omin
voimin noustaan laelle mäen.
Silloin
onnikin saapuu matkan kulkuun mukaan
mäen
harjalla seison, sen ylitse näen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti