Vanha turkki naulassa roikkuen
sekin, kuin muistona eilisten.
Siihen tarpeettomana nostettu
aikoinaan kalliisti ostettu.
Nuori mies sen päällensä puki
otsakiehkuroitansa suki
kello ranteeseen, tuosta noin...
nyt tyttöni luokse lähteä voin.
Oli ylpeä lammasturkistaan,
eipä päässyt pakkanen puremaan.
Lampaan villaa, aitoa, huomautti
sen suojassa koiltakin säilytti.
Turkki yllänsä pilkille lähti mies
usein muisti nuoruutta, kukaties,
turkki vähitellen nuhraantui
yhä tarpeelliseksi osoittautui.
Nyt hylätty turkki pölyyntyy
koin reiätkin siitä löytyy.
Siellä katon rajassa odottaa
turkki viratonna... palelevaa.
Turkin pintaa varoen silittää
turkin ostajan muistaen... harmaapää.
Painaa poskensa vasten villaa.
Kyynel vierähtää... ihan hiljaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti