|
Takanani
metsälammen tummassa pinnassa on kuvajaisesi. Yllättäen, kuin kaikuna kuulen sanat kaipaan.... Käännyn ja kuvasi on poissa. Pakenet jätät kysymyksen ajatukseeni, mitä pakenet. Aamulla kumarrun jälleen lammellani odotan... Miksi? Miksi kuvasi pakenee rikkoen minut. |
Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti