Rannalla.

Rannalla kulkee neito nuori

lepät polkua varjostaa.

On valkoinen koivun kuori

siihen nimensä raapustaa.

Vesi sineä taivaan toistaa

hiekka pohjassa kimmeltää.

Neidon silmissä ilo loistaa

et poskella kyyneltä nää.

Hän sulhoaan odottaa

piirtää sydämen pintaan puun.

Ei onneaan kadottaa

voi morsian kesäkuun.

Nostaa laineita yltyvä tuuli

vesi tummana vaahtoaa.

Avunhuudon jostain kuuli,

neito katseensa kohottaa.

Sulhon purtta ei saapumassa

ei rakkaansa ääntä kuule

kuka apua huutamassa

älä myrsky niin kovasti tuule

Viipyy sulho, ei saavu hän

neito epätoivoon vaipuu

näkee aaltojen yhä yltyvän

toivo tapaamisesta haipuu.

Sulhon pursi vajosi aaltoihin

vei myrsky kalleinta viljaa

puun pinnan syviin viiltoihin

                                                     nyt rukous piirtyy hiljaa.

K.J. 2007