sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kuuntelen yössä..

Yössä huokaa ikävä
Hän saapuu yön tummina hetkinä
hiljaisuuteni keskelle.
Yksinäinen....
haluaa puhua, kuunnella
tuntea ehkä läheisyydenkin
vaikka on kaukana.

Mitä voin.
Kuuntelen yö yöltä
tunti tunnilta
jaan yksinäisyyttä ja sydämeni itkee.

******

Pakenen tunti tunnilta
yhä kauemmaksi haluaisin
huomaan kuinka syvällä minä olen hänessä.
Haluaisin irti ajatuksistansa
painajaisunista yössään.
Päästä irti minusta
haluan olla vain hikipisara otsallasi
jonka pyyhkäiset  pois kämmenselälläsi.
Hetken lähelläsi
jäämättä sieluusi.

Ei kommentteja: