sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Suot kuolivat.

Suot kuolivat.

Erämaan rauhassa haukan lailla
mielikin liitää huolia vailla
askeleet suolla ei ääntä anna
ei kaupungin melu  sinne kanna.

Huomaa pienenkin kasvin siellä
 sammakko mättäällä ei ole tiellä.
 Näkee kitukasvuisen pienen näreen,
suo lammikon pinnan väreen.

Niin pieneksi itsensä huomaa
katsoen kaikkea luojan luomaa.
Sammalmätäs, vaikka vaatimaton
luojan taideteos  sekin korvaamaton.

Moni suo on kokenut kuolemansa
ihminen kun ahneuksissansa
muutti erämaat, suot ojitti,
niille puiden taimia istutti.

Ei kommentteja: