keppiinsä nojaten kulkevan
poskellaan huomaatko kyyneleen
kuuletko huokaavan..
Kalmiston portilla pysähtyy
nojaten hetken aitaan
sydämen sykekin tihentyy
suree hän rakkaitaan.
Hitain askelin jatkaa
otsalta hikeä pyyhkien
rakkaiden luokse matkaa
hiljaa salaa nyyhkien.
Paaden eteen polvistuu
näkee siinä rikkaruohon
hetkeks kasvot kirkastuu
"Mistä tuokin tuohon.."
Muistaa vanhaa rukousta
lausuu sitä paljaspäin.
Kukaan kúule ei huokausta
"Miksi minä näin yksin jäin.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti