Pieni tyttö
joukossa juhlakansan
seisoo silmin surullisin.
Joko minulle,
ehkä joku sentään
tuo lahjan minullekin.
Kaikki paketit
laitetaan pöydälle
lahjoja ovat päivänsankarin.
Tädin sylissä
suru purkautuu
lausuu tyttö hyvin hiljaa;
Ei minua
muista kukaan
ei minua kukaan rakasta.
Kuinka taas voinkin olla niin tahditon, vaikka jo kotona ajattelin että "pikkusiskolle" oma paketti, unohdin autuaallisesti kaiken hössötyksen keskellä ottaa sen.
Onneksi kummitäti osti suklaata ja ehdotin että yhdessä he juoksisivat hakemaan autostani toisen suklaan pikkuneidille. Ilme kirkastui ja päivä oli pelastettu. Juhla jatkui..... ja nyt odotetaan joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti