Piirsit männyt
ja kivikasan siihen vierelle.
Taustalle tallatun polun.
Ajatuksesi on kuvassa
mielesi maisemassa
suuren hongan suojassa
kivien sammaleisessa pinnassa.
Taistelet elämän tuulessa
neulasesi ovat karisseet
kuivuneista oksista
elämän paahteessa ja pakkasessa.
Polku kuin elämän virta
askel askeleelta tallattu
kulkija saapunut
aina samalle paikalle
kuin laiva satamaan.
Kovalle kivelle laskeuduit
kuin lapsi äidin syliin
honkapuun varjoon
kaikkia haavojasi hoitamaan
katse aina samaan suuntaan.
Yksin.
Mielessäsi elät vapaana
kuin suohaukka
joka kaartelee polkusi yllä
näyttäen sinulle vapauden
kuitenkin,
olet kuin pieni lintu
haavoitettu siipirikko
joka ei pääse lentoon.
Elät siinä maisemassa
ja luen sinua,
mutta sisimpäsi olet sulkenut.
Honka ja kivet
vahvuutta ja taistelutahtoa.
Piirsit kuvaan sielusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti