Vanhuus ja viisaus.

tekstini pöytälaatikosta. Se on aarteita pullollaan, kuten monilla, niin luulen olevan. Vaikka palata saisin eiliseen en muuttaa vois mitään siitä. Ei tähän pieneen ihmiseen niin suurte voimaa riitä. Se mikä on ollut, on entistä mutta oppia voi kyllä virheistä. Samat virheet kuitenkin tehty on mitä tekivät jo isiämme isät. Kun maailma kuitenkin muuttunut on on lisälläkin lisät. Virheet ja erheet vain korostuu ja kaiken aikaa ne toistuu. Vanhuus ja viisaus, nuoruus ja hulluus, niin sanoivat vanhemmat ennen. Kun maailmaa kuljet avoimin silmin... näet hulluja tullen - mennen. Ne vanhat ja viisaat, kaiken kokeneet, on viety jonnekin...., laitoksiin kun ei nykyisiin perheisiin enää mahdu se vanhempi, viisaampi. Onko se niin kaikille, helpompi?