Illan varjot luovat kuvan kulkijasta hangen pintaan
askelin kun varovaisin jatkaa matkaa yksinään.
Toinen kulki alkumatkan hänen rinnallaan
vaan jätti yksin , varjoihin ja pimeään.
Ei tahtonut hän olisi kesken jättää matkaansa,
vaan kulkea sen hamaan vanhuuteensa saakka.
Hän ken tänne jäi, nyt kantaa kaipuunsa
ja askelissaan painaa surun taakka.
Jää varjoon illan hetkeksi tuo kulkija nyt paikalleen.
Hiljaiset kuiskaukset kuulee vain hangen pinta.
Polvistuu siihen, painaa kasvot lumeen, hänen haudalleen,
ja itkee…itkee…, ihan täynnä kaipuuta on rinta.
Ei palaa koskaan vierellensä hän ken lähti.
On askelia polullansa yhdet vaan.
Hämärään syttyy loistamaan nyt kirkas ilta tähti,
hän huomaa, että rakkain
yhä elää muistoissaan.
K. J.
• • Taakka on raskas
Raskas on kantaa taakkaa surun, painaa se päivin ja öin.
Auta ei kuormaansa laskea alas, uudelleen palaa se painamaan.
Kuormaansa kantaen sureva kulkee, katse vain kääntyy menneeseen.
Aika tuo muutoksen, muistot vain säilyy, haavatkin parantuvat.
Ikävä kyyneleen silmään tuo, kaipaus taakkana painaa.
Rakkaus kuole ei kuolemaan, muistoissa lämmön tuo rintaan.
Siunattu olkoon unesi rakkain. Ikävä on minun taakkani alla.
K. J.
• • Lentää jos voisin
Olisin mielelläni liitelevä lintu
lentäisin kaukaisuuteen.
Ottaisin mukaani puusta lehden,
sen veisin pois avaruuteen.
Siellä yhdessä elää voisimme
syksy ei lannistaa voisi.
Lehdessä säilyisi ikuinen vehreys,
minulta kyyneleet pyyhkiytyisivät pois
K. J.
• • • • • • • • • • • • • • • • Sivu 1 / 3
Näen ja kuulen
Kuulen korvissani sanoja ja lauseita ennen lausuttuja.
Näen silmissäni kuvia menneiltä vuosilta.
Muistoissa elän yhä uudelleen ne päivät
jotka sanoina ja kuvina minun mieleeni jäivät.
Ei yksinäisyys vaivaa mieltä silloin,
kun muistoistani etsin rakkaan seurakseni.
Vaipuessa väsyneenä uneen illoin
on mielessäni sanat sekä kuvat muistoistani.
Jään aamun tullen valtaan unikuvan.
En toivoisi sen ajan myötä haalistuvan.
Rakastin ja yhä rakastan, nyt olet ikuisesti pois.
Ilman muistoja ja rakkautta en tätä päivää elää vois.
K. J.
• • Laula laulusi yllä kirkkomaan.
Kaukana siintää lintu vasten sinertyvää taivaan rantaa.
Levitetyin siivin se leijailee ilmavirran mukana,
kuin mikään ei painaisi sen pienessä kehossa
se antaa tuulen kuljettaa kunnes päättää palata takaisin.
Lennä tänne lintunen, laula ilokseni, anna laulusi helkkyä,
tuuli kantaa äänen ja ilo virtaa minun yksinäiseen sydämeeni.
Nautin laulusta, seuraan linnun liitelyä ja tunnen kateutta.
Miksi minä en voi liitää pois, miksi en kykene iloiseen lauluun?
Lintu katoaa illan hämärtyvään sineen, laulu vaimenee
ja taas olen yksin.
Aamulla palaathan, laulusi laulathan ja viet terveiseni kaukaisuuteen,
siellä on rakkaani, laula yllä kirkkomaan, laula kaunein laulusi.
• • Tuulessa kevättä.
Vihertää nurmen pinta, on kevättä mukana tuulen.
Lämmittää aurinko paisteellaan, vie mukanaan talven lumen.
Vesi etsii tietä virratakseen, maa routainen ei sitä niele.
Sade ropisten maata kastelee, tekee lammikoita tielle.
Saapuu kevät jälleen, saa kukkimaan luonnon,
tuo muuttolinnut takaisin, herättää perhosen vaipastaan.
Mehiläinen pörräten yrittää pysyä kohmeisilla siivillään.
Kärpästen armeija pyörii, yllä takapihan roskisten.
Kesä on tulossa, kaikki luonnossa viittaa siihen.
Tekee linnut pesää, laulut raikuvat pihapuissa.
Oman reviirin rajoista riitaakin käyden lentelevät,
nuo pienet siivekkäät, lintuset, yksinäisenkin ystävät.
K. J
• • • • • • • • • • • • • • Sivu 2 / 3
Ikävä.
Huudan yksin ollessani, eikä kukaan vastausta anna.
Kysyn miksi yksin jäin, miksi kohtalo näin kova mulla?
Pilvet leijuu pääni päällä, lintu laulaa koivun oksalla,
ilman halki haluaisin liitää, vaan ei pilvikään mua luoksesi kanna.
Lauluun linnun yhtyä en voi, ilo kadonnut on elämästäni.
Yksin ollen itken usein, kaipaan luokseni mä rakkaintani.
Viestit eivät lähde postin mukaan, huudan , itken ikävästäni.
Pyydän illoin että saavut uneen, lievittämään tätä kaipuutani.
• • 10.5.99
Orvokit vein haudallesi
kukat sinisilmäiset.
Polvistuen kummullesi
itkin monet kyyneleet.
Ikävä on elämääsi,
kaipaan yhä eiliseen.
Haudallasi, yllä pääsi,
loistaa moni kukkanen.
Keltaiset ja siniset
ovat värit kaipaukseni.
K. J.
