kun varpaat palelee ja nenänpää
on punertunut pakkasessa
ja sormet jäätyneinä rukkasessa.
Kun luet viestin; "Minä täällä,
sua muistan myöskin pakkas säällä
ja rinnallasi seison, huomaathan,
kaulallasi käteni sä tunnethan."
Sen luettua tunnet lämmön kehollasi
ja johan virtaa veri ihollasi
kun tunnet kuinka ajatuskin lämmittää
vaikk' riehuis myrsky, taikka talvi sää.
Ei murheeseen hän anna sinun vajota
ei myöskään vangiksensa sua pakota,
vaan tukee sanoin, ajatuksin taustalla
ja rakkaudesta kertoo suloisilla sanoilla.
Miksi siis, vain vaivojansa valittaa ja surra?
Pakkasenkin poskiamme annetaanhan purra
ja riemuitaan kun terveyttä vielä riittää,
siitä meillä aihetta on joka päivä kiittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti