Pappa nukkui jouluun.
Tuli takassa hiipuu hiljalleen,
on aurinko painunut mailleen.
Ovat lapset luvanneet saapua
isän luokse viettämään joulua,
mutta ketään ei tiellä kulkevan näy
ja kellokin kahdeksaa nyt jo käy.
Sytyttää piippunsa, vanha mies,
tavan oppi sotareissulla kenties
eikä pääse eroon enää siitä
vaikkei henkeä millään aina riitä.
Köhii, takan tulta kohentaa
ja jalat loisteeseen ojentaa.
Johan ramaisee, pian nukkuu…
seinäkellon käki yhdeksää kukkuu,
muttei pappa sitä kuulla voi,
hänen mielessään Joulun kellot soi.
Ne helkkää ja kaikuu yli mäen
kutsuen koolle kaiken väen.
Tuli takassa hiipuu hiljalleen
pappa laittoi kädet polvilleen..
Putos piippukin suusta kolahtain,
mutta pappa nukkuu vain.
Ovi ulos on hieman raollaan..
ovat lapset seurakseen tulollaan.
Joulu aamun kellot mäellä soi
ne kaukana kylillä
kuulla voi…
Papan ovi on vieläkin raollaan
mutta lapset… eivät he tulleetkaan.
Pappa istuu tuolissaan, pystypäin…
hehkuu hiillos vielä hetkittäin.
Kipa 1996.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti