Tahtoisin olla

Pakatut painolastit.

Huolilla pakkasi matkalaukkunsa
surut taitteli nenäliinaan
ikävän pieneen pussukkaan
kateuden kannelliseen tölkkiin
kääräisi vihan villasukkaan
pehmitti pahan pumpulilla
kaiken pakkasi huolella

matkalle lähti
yön selkään suunnisti
pakattua laukkua raahasi
toisia tiellä tapasi
laukkuja raahaavia
pussukoita kantavia
elämän iloa etsiviä

yhteinenkö on määränpää
kaikkiko sinne yrittää
laukkuinensa
pusseinensa
itkuinensa
vihoinensa
elämän janossa
kulkevat jonossa

läjäksi laukut kasattiin
asioille kiiruhdettiin
vielä jotain tekemättä
laskuja maksamatta
terveiset lähettämättä
hyvästit jättämättä
lähtökin myöhässä

maksettiin elämän velkoja
perittiin saatavia
annettiin anteeksi
laukuille palattiin

omaansa kaikki hakivat
nostivat ja laskivat
ottivat ja jättivät
löytämäänsä pettyivät
mustia laukkuja
punaisia kasseja
kirjavia pusseja
makasi maassa massoittain
kiire, kiire, etsitään omaa

huolien täyttämät laukut
surujen pussukat
itkuista kostuneet liinat
vihojen villasukat
sinne jäivät lähtöasemalle
ilottoman elämän pakkaamiset

kaikki olivat valmiina
laukuitta lähtemään
kevyesti uutta kohti
painolastitta lentämään.

Sieluni.

Elämän kulkua.

Olen kuin kevään ruoho
uteliaana katselen ylös
pilvien purjehtimista taivaalla
odotan sadetta
huokaan auringossa
saan väriä
ja hiljalleen lakastun
vajoan vasten maata
kevään elämä
kypsyy kesässä
ja vajoaa syksyyn

elämän väreissä
kaikkien sävyjen kautta
mustaan multaan.

Veteraanijuhla.

Kangasniemeltä meitä oli 4 henkinen ryhmä talkoolaisena Veteraanijuhlassa.

Tässä tilassa oli kattaus 850 henkilölle kerrallaan, kun pöydät tyhjenivät, tarjoilijat kattoivat uuden kattauksen. En tarkkaan tiedä kuinka monta henkeä tilassa ruokaili, mutta meitä talkoolaisiakin oli kymmeniä, lisänä varusmiehiä, ainakin Vekarajärveltä. Kivoja, kohteliaita ja uutteria poikia.

Veteraaneille kunniaa ja kunnioitusta kaikkina päivinä.

Lapsuuskotia muistaen.

Lapsuuskotini piha
pieni pläntti pellon reunaa
navetta ilman karjaa
sauna sisäänlämpiävä
vesi naapurin lähteessä
kantamalla sisään ja ulos
puuseen seinässä rautakoukku paperille
”silkkipaperia” kovaa ja kylmää
tai sanomalehteä - sitä varten –
 vuokramaalle rakennettiin pirtin puoli
toiselle kammari
ja käännettiin pottumaata
pienen pihan keskelle
navetta purettiin
se vanha tupakin
pakkilaatikkolaudoilla vuorattu tupa
porstua ja kamari koivujen alla
sekin väistyi mummon ja papan aikana

mitä oli lapsuus
työn opettelua se oli
hyvää opetusta
osaan sen taidon
niin me kaikki viisi lasta
kurissa kasvatetut
herran nuhteessa
onneksi

ahdas koti
kaikille sama tila
sosiaalista kasvamista pienessä Pisteessä
Korven kasvatti
pellon kyntäjä
aikuistumaan maailmalle
tässä olen
juureton, koditon
maailman poluilla kasvanut
kynsiäni polttamatta
mökistä taloon
talosta taloon
elämän kiertolainen
etsii paikkaansa

kunnes huomaa
tässä olen
juureton puu
juurettomuutensa hyväksyen
sirpaleista kasattu minuus
jonka etsivä sielu lepattaa
laskeutuu polvilleen
kiittää elämän jokaisesta päivästä
jotka kasvattivat kohtaamaan vaikeatkin hetket.

Unen kulku.

Unessa olen lähelläsi
lämmin ihosi tuoksuu puhtaalle
käännyn sinuun päin
katselen nukkuvaa miestäni

jostain kuuluu lapsen itkua
ensimmäinen lapseni
olen isossa huoneessa
Kuhmoisten sairaalassa
siinä sinä seisot vierelläni
ja yhdessä katsomme tyttöämme

joka onkin poika
keskospoika
keskoskaapissa letkuissa
kuin pieni nukke
siinä hän on edessämme

tartun käteesi
katson sinuun päin
äitihän se siinä
hengityskatkoja kuuntelen

ja pieni tyttö itkee
äiti repi tukasta
se huutaa ja hakkaa
saanko tulla teille
ja hänellä on lapsi
lepää rinnoillansa
äidinmaidolle ja vauvalle tuoksuvana
pieni mustapää
hymyilee nukkuessaan

kosketan miehen ihoa
se on kylmä
huudan, huudan miksi
ja herään huutooni

taas kerran elin vuosikymmenet
 yhdessä yössä.

Pettämistä yössä.

Viime yönä
petin miestäni
ensimmäisen kerran
 Tangokuningas Jarin kanssa
hänen vieressään nukuin
tarjoilin aamulla kahvia
vain sinistä maitoa kahviinsa

ei ole minulla
ei kinkkukaan kelvannut
lähti juomatta
punaisella maidolla

palasi leikkaamaan pihanurmea
pitkäksi venähtänyttä
hehtaarin kokoista
koneella huristeli

toinen mies toisella
kaatoi heilimöivää heinää
kesä tuoksui

kävelin korkokengillä
liha kypsyi  grillissä
huoneen kokoisessa
sinne oli ovia
saranoilta nostettuja
sisällä puhuttiin kielillä
mies on makea sanoivat

minunko mieheni
ei minulla ole miestä
päivällä ei ole
petin häntä
ja nautin siitä

viime yönä
heinää ja lihaa
kaadettiin ja himoittiin
petettiin ja petyttiin

ei miestä
ei sinistä maitoa
pettäminen
ei se niin vaikeaa ollut
vaikka pelkäsin

jos mies saa tietää!

Tilkkuja toukokuussa.

Tilkkuja.

    I
Musta puku
 - surupuku -
puin sen ylleni sinun vuoksesi
haluan surra sinut pois
haudata ajatuksistani
unohtaa
pyyhkiä
kuin turhat sanat päiväkirjasta.

    II

Tarot korttien Kuolema
ei ole kuolema
vanha jätetään
haudataan menneet

tornit sortuvat
muurit kaatuvat
poltetaan rovioita
menneet unohdetaan
tehdään
uudelle tilaa

Kuoleman kortti
kohtalon jakaja
 - jos uskallat
murskata menneisyytesi.




      III

Halusit tavata
tutustua
tulla elämääni

tapasimme
tutustuimme
elämääni et pääse.

     IV

Toinen tietää
toinen haluaa tietää
ja haluaa se toinenkin
vaikka on tietävinään
kaikesta kaiken
toisenkin tietämät
luulee tietävänsä
aina oikeassa

näyttää viisaalta
tyhmyyksissään
tietää kaikki
tietämättäänkin
ja kuitenkin kyselee.

      V

Arasti kosketit minua
tervehdit kohteliaasti
kuulumiset vaihdettiin
tiesimme molemmat
siinä hetkessä
tärkein jäi sanomatta

lähtiessäsi
oven juuri sulkeutuessa
sanoit; Tiedäthän,
koskaan en voi sinua unohtaa.

      VI

Makasimme vierekkäin sohvalla
kuin niin monta kertaa
kuuntelimme nauhalta musiikkia
poikasi soitti ja lauloi
laulun sanoissa kaihoa,
rakkautta
ikävää

sävelet viipyivät huoneessa
me olimme hiljaa
yhdessä
ja niin yksin.
Sinä olet suljettu
sisällesi en löydä ovea.

       VII
Taulussa tunturit
yön sylissä
harmaata ja mustaa
kuu kelmeänä
kelojen takana
puolella naamalla
porotokkaa kaitsee
-
maalarin Lappi
postikorttimaisemaa
ei sitä eletä
sitä katsotaan
maisemaa
toisella silmällä

ihmiset ovat kuolleet
tauluissasi
hankien alle
siniseen hämärään
kuun varjoihin
jäätyneisiin tunturipuroihin
heitä katsotaan
muistovärssyissä

taide on toista
sitä katsotaan sillä silmällä

elämää sillä toisella
arkisella

puutteen takana rikkaus
elämän rakkaus
kaikilla väreillä
ilman kehyksiä.

      VIII

Voiko huominen kuolla
katoaako se
jääkö tulematta
minne se menee?

Onko se eilisen toissapäivä
huomisen eilinen
tämän päivänkö huominen
kun yö nukutaan?

Lennän kaukomaille
siellä on eilinen
missä on tänään
onko se huomenna?

Kuoliko huominen
elinkö sen lentäessäni

lensin ylihuomiseen
toissapäivän kautta.

         IX

Uuteen aamuun
herää rakkaus
silmuina oksissa
oraana maassa
linnun laulussa
auringon paisteessa
tässä aamussa

silmiesi sini
hymy huulillasi
pehmeä kätesi
vahva vartalosi
valmiina rakastamaan
uudessa aamussa
heräävää rakkauttasi.

        X

Kirjoitin kirjeen
sanoin paljon
enemmän jätin sanomatta
kuuntelin
vastauksessa välttelyä
kieltämistä
selittämistä

vain sekö on hyvä
että sinä viihdyit
minä en
ahdistava ilmapiiri
puhumattomuus
läpinäkyvä teeskentely

paska reissu
selittelyt eivät auta
kirjeet on luettu
asia arkistoitu.

Sisällötön laulu.

Radiossa soi
tyhjänpäiväistä
sanoja peräkkäin
tarinatta
sisällötöntä sanajonoa
uutta musiikkia
iskelmää
kuinka iskelmää tansitaan
haluan tanssia
tyyny kainalossa
pehmeä untuvatyyny
petikaveri
se karkaa yöllä

tanssiessa aamubalettia
iskelmän mukana
väärillä askelilla
tahditta
petikaveri vasten poskea
musiikki ärsyttä
huono musiikki
kuikkuisena
tahtini kiihtyy
liikkeet ja taivutukset
kehokin reagoi

venyy joka suuntaan
kiukku lisää voimia
adrenaliini virtaa
pulssi kohoaa

aamun tanssi
äänettömin askelin
tyyny vasten rintaa
kainalossa

musiikki vaihtuu
soi vanha valssi
tango... Mustasukkaisuutta

sanoissa on sanoma
elämä
niissä vanhoissa

mitä on iskelmä.

Unikuvat

Unikuvat ja unelmat

Kuin kissan unta,
kuin hereillä,
kuitenkin nukkuen.
Kuvat kulkevat mielessä kun suljen silmäni
tai, kun ne ovat juuri sulkeutumassa...
niissä leikin lapsena, niissä tanssin nuorena
niissä ei ole varjoja, vain valoa
kuin laaksossa kulkijalla
aina valoa ylhäällä, kuin toivo.

En ole hukassa
vaikka etsin yhä tietäni...
Rakennan huomisia
eilisen kivijalalle.


Kylmä käteni etsii kättäsi
 lämmintä poskeasi
sormieni lomaan ottaisin suortuvasi
kuljettaisin sormeani kasvojesi uurteissa
elämän uomissa, naurun luomissa
sivelisin hellästi huuliasi
ja saisin sinut hymyilemään
voisin nähdä elämän ilon
tuntea ihosi lämmön
ja herätä aamuun vierelläsi.

Kuorma.

Elämän Herra
antoi
 mahdollisuuden

vain yhden

ei peruutuksia
ei palautuksia
ei tilausvahvistusta

minkä sait
se on
minkä teit
se oli

jos elät eilistä
olet myöhässä
aivolohkosi
jumittaa muistoihin

niidenkin kuuluu tulla
aamulla muistat illan
illalla aamun,
mutta et huomista muista.

Elämän Herra
antaa tämän päivän

tee tässä ja nyt
käytä hetki ja hetket
kaikki
saadut lahjat
kyvyt
ja taidot
ota esiin minuutesi
jaa jaettava
pidä salattava

elämä muovasi sinua
kypsytti
kovetti
ja opetti.

Nyt on Sinun aikasi
tämä hetki

ikuisuutta
ei kukaan näe
huomisesta ei tiedä.

Elämän hetki
on juuri tässä.

Haapa riihipellon reunassa.

Riihipellon reunassa
vanha haapa
helisevin lehdin
vienossa iltatuulessa
soitti sävelet sieluuni
lehvistön värähtelyt
 sointuina soivat

lehtien lomasta
sanat lauluuni keräsin
mustarastas huilua soitti
rumpuna riihen ovi
saranat ruostetta naukui
riihipellolla kesäiltaan
soi komea konsertti

ei soi ääneni  Edith Piafin lailla
en Pariisin kaduille
laulamaan kelpaa

ei haapani soittele siellä
missä paukkuvat pakoputket

en riihipeltoa katuun vaihtais
mustarastaskin melua kaihtais.

Soi haavan lehdet illoin
yön hämyssä väräjää

kuin ristiin naulitun tuskaa
kertoi mummoni  tarinan

 taas helkkyen lehvistö soi
tuuli herkimmät sävelet toistaa

muistot  riihen ovelle kantaa
luo kuivuvan viljan tuoksun
ja haavan lehtien soiton.

Sanoja Sepolle.

Ajatuksia  Sepolle.

Istun rinnallesi
otan kätesi käteeni
eikä sanoja tarvita.

Näen kyyneleen jäljen poskellasi
siihen kuivuneen....
katumuksesta syntyneen
raastavassa tunteessa vuotaneen
sisimpäsi lämmöstä kertoneen.

Valossa se kimalsi kuin timantti
pimeässä kosteana pisarana
silmäkulmaa polttaen
mielen paatoksesta nousseena
julki puhumattomana ajatuksena...

Istun viereesi
otan kätesi käteeni...
olemme ihan hiljaa
et tunne kättäni
etkä näe kasvojani

en jää elämääsi ihmisenä
vaan ajatuksena
jonka muistat
kun tuntuu pahalle,

kun sanotut sanat painavat mielessä
kun haavat vuotavat
ja kyynel on tuore...

Silloin istahdan viereesi
otan kätesi käteeni ja sanon;
Elämä satuttaa......

Runoratsu.

Runoratsu.

Kulki laukaten runoratsu
loimu talvinen hulmuten.
Monen moni juhlakutsu
sai kulkemaan laukaten.

Vaihtui pirtti pienoinen
saliin isoon, juhlavaan.
Meno, kiire alituinen
sai ratsun uupumaan.

Joulu saapuu valoineen
nyt aika on hiljentyä.
Sen sanomaan, lauluineen
aika taas on syventyä.

Talven tähtitaivaan
kun suo pakkasyö,
ratsua silloin vaivaan
sen alkaa uudelleen työ.

Olisit edes kiittänyt.

Edes kiitoksen verran
olisin ansainnut
ettenkö mitään antanut
en ymmärtänyt
en auttanut.

Jääköön viimeiseksi
osanottoni
onnitteluni
valitteluni
ei tule tavaksi
näkyä
kuulua
tuntua
 älä pelkää
jäljetkin jäätyivät.