Outo vieras.

Olin kuin vieras omassa kehossani
valuva klöntti painumassa alas lattiaan
verisuonet pullistuneina, silmät sumeina ja
maailma, kuin taifuunin nostattama pölypilvi.
 Se sumensi silmät
kaatoi vasten seinää.
En tiedä humisiko päässä, tai korvissa
outous oli hallitsijana kehossani
enkä tiennyt olinko, vai en,
todellisuus pakotti kaatumaan...
pitelin ovan kahvasta
nojasin seinään, kompuroin vasten tiskiallasta.
Oliko aika aikaa, vai menikö se ohi,
tiesinkö, vai enkö tiennyt?

Kun huimaus astuu kehon valtiaaksi
et ole olemassa
olet vietävissä johonkin suuntaan,
oikealle, vasemmalle, vai kaataako heti?

Se on vieras joka vieraili kehossani
vei oman tahtoni ja teki kehostani työkalun.