Säälin tuntein.

Taakan kantoi harteilleni
kun olin suruni läpi elänyt
päässyt upoksista pintaan
ripustautui painoksi harteilleni
syytti ja soimasi
vaati ja uhkasi
yritti upottaa minut
syvään kuiluun syöstä
kuin haukka raadon repiä

sydämeni itkee
itkee kyynelittä
kun on pakko olla kova
iskeä nyrkki pöytään
ottaa ohjat käsiin
näyttää oma vahvuus
ylitseni ei kävellä
rangaistuksetta.
Säälin tunteettomuuttaan
toivon hänen selviävän
omista vaikeista hetkistänsä
polku on pitkä..
takaisin paluuta ei ole.

Sauna asiaa ennen muinoin.

Pian on saunassa se sata astetta jonka vaadin.
Tässä juuri illan ohjelmaa laadin
ja huomaan ettei selänpesijää mailla halmein
ois hyvä neuvo tähän kaikkein kallein...
Ei auta vaikka juoksin tielle huutain; Tänne päin!
Naapurin koiran jolkottavan vain siellä näin.

Vaikka lupaan selän pestä pesijältäni
ja sais aamusella herätä mun viereltäni
ei, ei kuulu pesijää, ei pestävää..
ja ohjelmatta taas ilta tämä jää.

On laudeliina puhdas, valkoinen ja pellavaa
on haudottuna vasta, kiukaalla makkaraa
ja juotavaksi.. sitä mietin mitä hyvää ois
luettelosta jos jättäis oluenkin pois.
Jos tulossa jo olet.... juokse, vastaan tulen sua
vaan harmin paikka, ethän sinä tunne mua...
Mutta kerrankin, ota riski, ethän tietää voi
milloin pienet kellot lemmen kielin soi...
Se sattuahan vois saunan lauteillakin, eikö vain.
Taas aivan pienestä mä jutun aiheen sain
ja kaipaan selänpesijää, kuin sinä siellä
mutta ei näy yhtään tulijaa viell'tuolla tiellä.

K.Järvinen 2004

Vahaa en ole.

 Sula voi ei pysy veitsellä,
mutta olen vahaa käsissäsi

vaan en vahaa ole
oma tahto minullakin
taipuu
venyy
vaan ei vahamaisena
patsaaksi taivu.

Annathan lantin puolestani.

Kirjavassa puserossaan vanha mies
pienellä eläkkeellä hän kenties
maaseudun taajamassa asuu ja elää
roskapöntöistä tumppeja etsii, kerää.

Vesisade piiskasi miestä ja pihaa
hän kääräisi hiukan puseron hihaa
työnsi kätensä syvälle roskikseen
nosti jotain esiin katsoakseen.

Huoltoaseman kahviossa ruokailin
säälien miehen toimia katselin
pihan roskapöntöt hän toivossa rahan
vaiko täyttääkseen tyhjän mahan

tutki tarkoin pöntöt pohjaan asti
maastakin irtoroskia melkoinen lasti
käsissään roskapönttöön siirtyi
silmiini hänestä hyvä kuva piirtyi.

Söin loppuun lounas  annokseni
menin sateeseen, miehen etsiäkseni
lounaan hänelle olisin maksanut
mutta en miestä katseellani tavoittanut.

Tuli paha mieli kun hän oli mennyt
miksi en ruokailuani keskeyttänyt.
Jossain tänäänkin kulkee vanha mies
osuu sinunkin silmiisi kenties

jotain rahan arvoista etsii roskista
voitko luopua muutamasta lantista?
hän ei kerjää, hän roskiksia kaivaa
kun en löytänyt häntä…
se minua vaivaa.

Ehkä jos kun:

Jos
pieni sana
suurissa asioissa
ehkä
jos silloin olisin sanonut
ehkä olisivat ymmärtäneet
jos olisivat kuunnellet
ehkä eivät vain välittäneet
jos ovat sitä mieltä.

kun
se oli siinä
jos ei olisi otettu pois
olisi se siinä
kun sitä tarvitsen
ehkä joku sen otti
jos luuli omaksensa

niin ne asioita tulkitsevat
pienet sanat
ehkä tarpeellisiakin
jos niitä käytetään
kun halutaan selvyyttä.

Kohosi siivilleen.

 Tänään ajattelin kuolemaa
omaa kuolemaani
siirtymistä toiseen ulottuvuuteen
hengeksi henkien joukkoon

onko kuolemassa elämää
tiedänkö milloin on aika
milloin pitää luovuttaa

tapaan usein kuolleen mieheni
hän opastaa minua
kulkee edelläni
epävarmuuteni tueksi tulee
ja jättää minut yksin.

Istuin  pysäköidyssä autossa
hän puhui minulle
liikennevirta kulki ohitseni
nytkö on aikani
haetko minua
kuulitko, aamulla sanoin nimesi
olet onnellisessa asemassa
sinulla ei ole huolia..

pieni västäräkki laskeutui
kulki autoani kohti
visersi, visersi
tuli lähemmäksi ja visersi minulle
nousi siivilleen
palasi kerran ja meni
sanovat minua hulluksi
kun uskon tuohonkin

minulla on vielä matkaa jäljellä
lintu kohosi siivilleen
ei vain juossut pois.

Unelmamme kuoli.

Siinä Matkakeskuksen ovella tapasimme
joimme kahvit rauhattomassa voileipäbaarissa
tutkimme arasti toistemme ilmeitä
kuuntelimme lausuttuja sanoja
aiemmin toinen toisemme sieluun kirjoitettuja
puhuttuinakin sanat satuttivat
sielunkumppani
siinä hän istui vastapäätä

kävelimme ulos isosta aulasta
juna jyristeli raiteelle
purki lastinsa ja otti uuden
seisoimme katsellen hälisevää joukkoa
halusimme paikan jossa voi puhua
kuulla toisen äänen
tarkkailla tilannetta
selvittää sekaista vyyhtiä
junan vihellys puhkoi ilmaa
me toistemme tunteita

asuin hotellissa
siellä on rauhallinen ravintola
loosheja pehmein istuimin
lounaskin maistuisi

lounaan ohessa puhuimme
puhuimme aukkoja toistemme sydämiin
vertavuotavia tunteiden haavoja
en halua hajottaa
en, en voi luvata
pidän sinusta Jammuvaari
rakastan sanojasi, tunteellisuuttasi
kaikkea sitä mitä löysin sanoistasi
niitä kaipasin, niihin rakastuin

en vain halua enempää haavoja
haavoitettuun minuuteesi
hän lähti ja palasi
loukkasi ja aneli anteeksi
anna anteeksi älä luovuta yrittämättä

kehoitin sinua antamaan anteeksi
rakentamaan vanhalle perustalle
36 vuoden yhteiselle matkalle jatkumaa

Halasimme hyvästiksi kyynelsilmin
teki niin kipeää sanoa Hyvästi
vaikka tiesin
en olisi koskaan onnellinen
jos ottaisin kiinni ojennettuun käteesi
jos kuuntelisin ääntäsi
joka rukoili, jätetään kaikki
karataan yhdessä.

Käännyin aulassa kohti portaita
seisoit ulko oven luona
pyyhit kyyneliä poskiltasi
En ikinä unohda Sinua, sanoit,
avasit oven
astuit ulos aurinkoon
kohti sitä menneisyyttä josta tuli uusi tulevaisuutesi.

Nousin portaita huoneeseeni
istuin ikkunassa katsellen tummuvaa taivasta.
Kahden ihmisen yksi unelma oli kuollut.

T....v....  joskus muinoin...

Tekisi mieli.

Tekisi niin mieli
ihan kielellä maistuu
kaikki sanat
lempeät ja makeat
rakkaudesta puhutut
tekisi mieli sanoa
puhua uudelleen ulos.

Tekisi niin mieli
ihan kielellä maistuu
katkerat sanat
myrkkyä mielelle
haavoja sielulle
tekisi mieli sanoa
puhua kerrankin ulos.

Tekisi niin mieli
puhua rakkaudesta
halata lapsiasi
avata ovi yhteyteen
tekisi mieli tehdä
tehdä kerran vielä
tekisi niin mieli

olla olemassa.

Ruusun juuret.

Ruusun oksia pihalta
juurineen revittyjä
vesiämpärissä.

Kenen pihalle istutan
kenelle kukkimaan

vienkö haudalle

istutanko elämän muurille
kukilla koristamaan
tummaa tietä.

Paras niin.

Ei, ei tyttö soita
hän kirjoittaa
julkaisukelvotonta
mielestäni
katkeruuksissaan

kukin syö keitoksiaan
kylpee omassa ammeessaan
ja lämmittelee
omien ajatustensa loisteessa
se on paras niin.

Poika ja äiti

Poika soittaa aina aikaisin

viiden maissa
kaksi aamuvirkkua
poika ja äiti
parantaa maailmaa
ja toisiaan

puhumalla
toistensa sieluun
rakkauden sanoin.

Metsäsika.

Metsäsika.

Hiekkakuopan reunalle
pysähdyin reppuineni.
Kahvia pullosta mukiin
voileivät esiin
naama aurinkoon
oi tätä onnea
rauhaa
hiljaisuutta

sieniä kopassa
marjoja ämpärissä
eväät ja kahvi

risu katkesi
käännyin
mikä ihmeen möykky
ruskea karva
lähestyy
nuuskii ilmaa

jähmetyn paikalleni
metsäsika

pihallemme joskus tuli
tuollainen peto
petoa silloin koirakin pakeni
jalkoihini tuli turvaan

iso on kooltaan
villisika
ja mukana kolme pientä
pakko oli nousta seisomaan
pakenivat
peräkkäin juoksivat pois.

Löysinhän minä pesän
kolon rinteessä
siellä imivät pennut emon tissiä
elämän ihmeitä
villejä eläimiä

häiritsemättä perhettä
keräsin sienet
noukin marjat
miettien
kumpi pelkäsi enemmän.

Riita.

Varsinkin varis
viheliäinen naapuri
korpin lisäksi.
Molemmat huutavat
riitelevät
raatelevat kuollutta jänistä
auton yli ajamaa
tappelevat nälissään.

Yksi jänis
kolme korppia
kymmenen varista
jakaisivat tasan
kaikille riittäisi
huutamatta
raakkumatta
riitelemättä.

Niin tuli ilves
komeasti asteli
katseli ympärilleen
vei koko raadon
korppi rääkäisi paetessaan
pettymystä varikset raakkuivat
ja riita lintujen välillä jatkuu
jänis lie syöty
nälkäisiksi jäivät
riitapukarit.

Olisivat jakaneet saaliin
ihan salaa
huutamatta.

Oman lakinsa laativat.

Puolison kuolema
huomisteni kuolema
muistojen kautta elämään
uppoaminen
usvaan hukkuminen
kantojen kivien yli
kosken partaalle
kuohut ja pelko
elämän pelko

taistelu minuudesta
etsimistä eilisistä
muistoista
yksinäisyyden hedelmät
sanat paperille
mielikuvat ja haaveet
kuin virtaava puro
vailla patoja
kaikki tuska ulos
uusille oville
avoimille porteille
pois kuolemasta

minuuskin on olemassa
kunnes taas lyötiin
sinä et omista
et sinä voi
itseäs ajattelet
ahne ja itsekäs
sait vain asumisoikeuden
minä määrään
minä en lähde
asumme täällä
et voi häätää...

kuulin ja kuuntelin
taistelin henkisesti
olin oikeassa
mutta sota ei lopu
lasken ilmat pihalle
menen sinne ja...
sota jatkuu

minun elämäni
kiertolainen
ilman osoitetta
minua ei ole olemassa
ei minulla ole rikosrekisteriä
en ole henkilötietorekisterissä
en osoiterekisterissä
nykyajan irtolainen
vihattuna
oikeuksiensa puolustajana
miettien
mikä on heidän mittansa
mikä on katkeruuden mitta
kun pyrkivät voittamaan lainkin
omistaja ei määrää
on heidän lakinsa.