Huokuu kylmää tumma jään pinta
nämä tunteetkin elämän on hinta.
Hangessa seisten katsoo ulapan selkää
eron tuskan tuntien uutta päivää pelkää.
Vielä kanna järven katto ei kulkijaa
lunta tuuli sen peitoksi rannalta puhaltaa.
Kesän vapaat laineet kahlitsi kylmä alleen
tarjoo ranta ankeutta tänään kulkijalleen.
Tänne epätoivoisen hiljainen polku johti
tiesi kulkevansa päätöksentekoa kohti
eron kyyneleet päivä valjettuaan antaa
toivon siivet milloin taas uuteen kantaa.
Seisoo yksin siinä miettien pystypäin
mielessänsä päätöksen tekee ihan yllättäin.
Sen kestän kyllä kuin kelpo mies
hänkin ymmärtää sen huomenna kenties.
Ei minua yksin velkakierre tämä pure
sen vuoksi en turhan raskaasti sure.
Saan isäksikin tulla ennen kesää uutta
enhän voi hukata tätä mahdollisuutta.
Kansi jäinen järven pintaa peittää
lunta pilvetkin jälkien peitoksi heittää
Talo myyntiin menee, menköön vaan
kunhan omat rakkaani aina pitää saan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti