Muisti
piirtää kuvaa,
mieli
kadonnutta tunnelmaa.
Tielle
lankeavat varjot lehvien
soittaa
haassa kellot lehmien.
Tuvan
ovi ihan auki siellä
kissa
tallustelee vastaan tiellä.
Koira
varjossa vain makaa
korvat
heiluu, tavan takaa
silmät
avaa, hetken tarkkailee
tuttuja
vain tiellä havaitsee.
Vahtia
voi siitä koko pihan
pellon
taakse näkee, tielle ihan.
Isä
viikatteella niittää
ojan
pientareita riittää
heinän
heilimöivän kaataa
pitkät
päivät työssä raataa.
Yllään
aina flanellinen paita
siinä
puna, sini, valkoraita.
Leikkii
pihalla myös siskot
katsovat
kun liikkuu sisiliskot
vikkelästi
yli ison leikkikiven
pelkoakin
mielissänsä ehkä hiven.
Käärmeetkin
kun liikkuu pihalla
niitä
ajattelevat ihan vihalla.
Veli
hevoselle vettä antaa
pientareelta
heinää kantaa
lehmille
sen heittää aidan yli
iso
olikin tuon veljen syli.
Hänelle
ei työ nyt maittais
pieni
lepohetki ei kai haittais.
Pirtin
ovelta kun kurkin
näen pienen kissan turkin
äidin
helmoissa se roikkuu
kuppiin
maitoa kai naukuu.
Pappa
täyttää piippuansa, tuhahtelee
keinutuolissa kun mummi, unta vetelee.
Äiti
häärii, keittää, paistaa
kastikkeesta
suolaa maistaa.
Kaikki
on kuin lasna ennen
ihan
salaa sisään mennen
istun
ääreen pitkän pirtin pöydän
kodin lämmön, muistoissani
löydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti