Tuulee kaakosta tänään,
eilen se puhalsi itään.
Vettä ripottelee mennessään
ja kääntää selkänsä kesään.
Tiainen havahtui huomaamaan;
"Taitaa talvi olla tuloillaan."
Lensi huoneeseeni tutkimaan
pesään lämmikkeitä hakemaan.
Se istahti sohvan selustalle
siihen peitolle villaiselle,
jonka viluinen nostaa harteille.
Oli mieluinen se tiaiselle.
Se repi ja raastoi nokallaan,
sai villaa tupon irtoamaan
ja lensi pesäänsä vuoraamaan.
Jäin paikoilleni sitä katsomaan.
Tuli takaisin, tutki ompelukoneen,
tarttui nokallaan lankaan moneen,
jätti ne ja hartiapeitteeseen
lensi pehmeään, villaiseen.
Istuin sanattomana katsellen,
edestakaisin tiainen lennellen,
katsoi minua, kuin arvellen,
etten istu siinä palellen.
Repi villaa peitteestä tukoittain
minä vanhan untuvatyynyn hain
purkamalla aikaan reiän sain
pienen pienen vain.
Muutaman untuvan tuolille
asetin valmiiksi tiaiselle.
Se mokoma juorusi toisille,
pakko sanoa ei... sille parvelle.
Laitoin oven kiinni ja seurasin
kuinka moni palasi takaisin.
Yksi tiaisista, onnellisin,
pehmitti pesäänsä untuvin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti