Sellaista tapahtuu vain kertomuksissa,
keksityissä ihme tarinoissa.
Niin luulee kun ei tiedä,
kun ei anna vaistojensa viedä.
Salaperäinen tuo oli lause, - vielä löydän -,
pakko istahtaa jo oli luokse pöydän.
Selvän hasteen siitä havaitsin
pilke silmäkulmassani vastasin.
Tarinat ei totta koskaan lie.
Syvään korpeen mikään tie ei vie,
vaan samoilla voi jokainen
ehkä löytää polun pienen, yhteisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti