Muistikuvia.

Muistikuvia
jotka säilyvät eikä vanha aika palaa tapoinensa.

Miehet palttinapaidoissaan,
naiset pitkissä hameissaan,
esiliina vyötärölle sitaistuna,
ruista leikkaamassa.
Terävä sirppi
jonka teroittamisesta syntynyt ääni,
hiomakiven ja terän kohdatessa
kuului erottamattomana pellolle.
Terän suu ei saa jäädä auki,
sylkäisy hiomakivelle, viimeiset sipaisut,
ja kourallisen kimppuun.

Aamupäivällä pellon täytti puheensorina,
tauoten iltaa kohti.
Väsynein selin leikkaajat ja sitojat,
kuin jonkun tahdittamana,
kumartuivat työhönsä.

Sitoma kiepautettiin seisoen selkä suorana,
kumartuminen ja taas lyhde oli valmis,
kuhilaita syntyi pellolle,
hattu päässä, tähkäpäät alas.

Me lapset keräsimme tähkäpäitä pellolta
ja kuljimme ison haravan kanssa.
Siivosimme ojan pientareetkin,
jokainen jyvänen oli silloin tärkeä.
Isommaksi kasvaessa
sirppi oli minunkin työkaluni
ja joka syksy sirpillä leikaten
sidon kauralyhteitä linnuille.