Oli pilvessä taivas, löi hämärä päivälle kättä
kun purtemme seilasi veden tyyntä pintaa.
Onnemme huumassa, huultemme mettä
me joimme, elimme, miettimättä hintaa.
Purttamme onnetar ohjasi pimeän tullen
kevyesti kohti meidän onnemme rantaa.
Käsityksin istuimme hiljaa, kuin odottaen
kuinka pitkälle onni ja kohtalo kantaa.
On pilvessä taivas, lyö kättä päivälle yö
vien purteni laineille kuohuvan veen
kuuntelen kuinka rinnassa sydän lyö.
sinä saavut, tartut purteni ohjaimeen.
Kuin laineilla taas, kuin poukamaa kohti
seilaa elämän virrassa purteni pieni.
Monet valittiin suunnat, kohtalo johti
ohjas oikeaan suuntaan purteni, tieni.
Näen vastarannalla hahmosi aamussa
sieltä saavut, syliisi minut suljet
ja elon valtatiellä, sen synkissä saloissa
vierelläni, käsi kädessä kanssani kuljet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti