Näen kuvassa maiseman lumisen,
kuulen mielessä naurut lasten.
Äiti lapsensa kanssa päällä mäen,
isän toisaalla hiihtelevän näen.
Ilo paistaa kaikkien kasvoilta ihan
ja keskellä suuren kotipihan
makaa vahtina koira lumessa
taitaa nauttia rauhasta, ihan unessa.
Näen kuvassa äidin kärsivän,
hänen vierellään lapsen pelkäävän.
Käsin vapisevin pitelee äiti lastansa
näen kyynelten vierivän poskeltansa.
Äiti pelkonsa kätkisi lapseltaan,
kantais pienen kotiin nukkumaan,
mutta pommit jylisten ylitse kulkee.
Lujemmin äiti lapsen syliinsä sulkee.
11.1.2009
Lapsi ja äiti.
Pölyiset kasvosi jäivät mieleen.
Silmissäsi asui pelko,
mielessäsi kysymykset.
Et kysy, koska tiedät.
Et kerro pelkoasi, koska kaikki pelkäävät.
Pieni lapsi, sodan keskellä.
Säälin sinua, mutta en voi viedä pois.
Kiedot huivin tiukemmin kasvojesi peitoksi
laihat sormesi vapisevat.
Kuihtunut vartalosi,
syvällä kuopissa olevat silmäsi
ja koko olemuksesi huutaa;
Sodan on joskus loputtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti