Kadonnut puutarha.

Kadonnut puutarha.

Nuoruus
antoi lupauksia...
kasvatin toiveen kukkia puutarhaani
unelmien oksia varjelin.

Sydämeni sykki elämää
pakahtui onnesta ja itki pettymystä.

Toiveitten puutarhassa tuoksui ikuinen kesä
mistelin oksissa kypsyivat marjat
eivätkä linnut jättäneet puutarhaani....
rakensin sen haaveiden maahan..

Tunsin poltteen
rakkaus kärvensi sisintäni
pakenin ja juoksin vastaan vuoroin
ajatusten sekasorrossa..
merkityksettömissä hetkissä
rakkauden paetessa... sisin kuoli
kuivui kokoon, kivettyneenä odotti heräämistä
herättäjää...

Rakkaus antoi maistaa hedelmäänsä
puut kantoivat satoa
eikä yrttejä puuttunut...
huumaantuneena onnesta nostin elämän jalustalle
kaiken arvokkaan minusta....
sortuvalle jalustalle....
Se petti minut...nuoruus....

Ei kestänyt kukkien loisto
eivät linnut kuljettaneet mistelini siemeniä
eikä appelsiini kasvanut pakkasessa
vanhenin...
hiljalleen rapistuvassa puutarhassani jonka yhdenkään portin lukko ei aukea...
jäin yksin....odotan....
milloin nostat minut puutarhaasi...
silloin....taas silloin
kukat  kukkivat ja mistelin siemenet ovat kypsiä.