Aamujumppa.
Makaan selälläni vuoteellani
ja mietin tätä aamukankeuttani.
Nousen ylös, aamujumpan aloitan
käsilläni varpainani tavoitan,
vaan ei, ei tänään ihan lattiaan
sattuu tuonne toiseen pakaraan.
Ei auta lannistua, uusi venytys
ja voimakkaampi tämä yritys
kun sormin kiinni otan varpaistani
ja nautin tästä aamujumpastani.
Nyt selkälihaksiinkin venytystä
ei yrittää voi tänään uutta ennätystä
kun tuntuu punnerruksetkin vaikeilta
jo hikikarpaloita valuu poskilta.
Nyt keppi jumppaan, kiertää vartalo
on keppi kädessäni, mokomakin astalo.
Voimaa vaatii yhä enemmän ja enemmän
kun vartaloa kiertoliikkein venytän
ja hiki valuu yhä vuolaammin
kun tartun kiinni käsipainoihin.
Kas venytystä vaatii vanha kroppa
kun alkaa olla kehoni jo jätekoppa
joka vetää kaiken sisälleen
ja muuten, minkä mahtaa vanha kiloilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti