täysikuu siellä peilasi
kurkisti koko naamallaan
kelmeästi kutsui
peilinsä rikkomaan
kokeilemaan
heikkoa jäätä kulkemaan
hämärä yö
pian kättä aamulle lyö
varjot taipuvat
suolammen silmästä
kuu ei kuvaansa näe
minulle silmä on auki
peilikuva
sumuisin silmin
rakkauden unohtama
sisulla selkänsä suoristava minuus
heikossa veden värinässä
suolammen silmä
purjehtii pilviä
tuulen tuomia
kertyy tuuli mäelle
purkaa paineensa
ravistaa sisuksista surut ulos
lainehtii lammen pinta
kuljettaa kuvajaiseni
auringon valoon
pois pilvien tieltä
kirkkaaseen päivään
lammen silmässä
kuun kelmeässä valossa
oma peilikuva sai kehykset
uuden päivän maalaamat
valon värjäämät
täytti uudella kuvalla
purjehtimaan
myötätuuleen.
© K. A. Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti