Leveä polku eessäin aukeni
moni unelma matkalla raukeni.
Kuljin kuin päämäärä selvä ois.
Karttani heitin useinkin pois.
Kapeni polkuni ikää kun sain,
varmaa suuntaa useinkin hain.
Etsin ja löysin, hapuillen kuljin,
montakin ovea takanain suljin.
Kotini pieni, matala tölli vain.
Sieltä eväät matkaani sain.
Vanhemmat puolestain rukoilivat
lastansa siunaten ajattelivat.
Polkuni varrella kukkia näin
joskus se kulki kuohuja päin.
Iloa, onnea, surua siellä
kohtasin kulkeissain pitkällä tiellä.
Hiljalleen jälleen kapenee polku
lyhentyy askel, hidastuu kulku.
Mietin missä kuluivat päivät
jotka vähiten mieleen jäivät.
Silloin kai tieni leveänä kulki
elämän huuma silmäni sulki.
Tuskin huomasin silloin eläväni
parasta aikaa oman elämäni.
Nuorena kysy ei miksi ja missä
ei mieti huomista, elämässä,
kiinnostaa polkujen kaikki haarat,
unohtaa nuoruuden monet vaarat.
Tie auki on tänäänkin edessäni.
Kaikki avaimet omassa kädessäni
joilla avaan tai suljen polkuni portit
valitsen tien, oman pelini kortit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti