Runon polkuja

Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Aurinko puhkaisi taivaan.


Lähettänyt Kiannikki klo 08:01
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Linkkiluettelo

  • Runot, tarut ja tarinat
  • Kiannikin käden jälkiä

Translate

Powered By Blogger

Sivut

  • Etusivu
  • Hiottuja kiviä
  • Kaipuu luo kuvat.

Blogiarkisto

  • ►  2021 (4)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2020 (5)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  helmikuuta (4)
  • ►  2019 (3)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2018 (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
  • ►  2017 (2)
    • ►  maaliskuuta (2)
  • ►  2015 (46)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (20)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (13)
  • ▼  2014 (336)
    • ►  joulukuuta (7)
    • ►  marraskuuta (19)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (10)
    • ►  kesäkuuta (14)
    • ►  toukokuuta (16)
    • ►  huhtikuuta (14)
    • ▼  maaliskuuta (55)
      • Metsän äänissä.
      • Aurinko puhkaisi taivaan.
      • Kukin tavallaan
      • Ajatukset kuin linnut
      • Kuljin kuusikon hämärään.
      • Mörrimöykyt, lehmä kävyt.
      • Kun oppii katsomaan.
      • Saituri.
      • Huokausten polku.
      • Suolammen silmä.
      • Kysyin äidiltä.
      • Uni ei tule.
      • Kuningas lauloi
      • Seurapiiritön
      • Oli minullakin
      • Katkenneet siteet
      • Kaipaan ihmistä.
      • Unohda ikäsi.
      • Kaipaan. - Ajatelmia.
      • Verenpuna.
      • Omia aforismeja vuodelta 2005
      • Vauvakärpänen
      • Marraskuun iloja
      • Joskus.
      • Happaman naaman aamu.
      • Ei se ollutkaan ystävyyttä.
      • Hiljalleen pitää.
      • Poikkeanpa pakinoimaan
      • Soi haitari soi
      • Katkenneet siivet
      • Oli minullakin.
      • Ruosteinen naula
      • Turhaa.
      • Kulje kanssani
      • Hetkisen vielä
      • Rannalla kulkee
      • Vanha haapa
      • Haavoitimmekin toisiamme.
      • Katsoit ohi
      • Kaksiko miestä.
      • Tutustuminen.
      • Nappaskengät.
      • Harsopuvut
      • Rentoutus.
      • Heleniuksen täti.
      • Ei kaikki sanomani..
      • Runo ei ole totuus.
      • Kolme pulloa kaapissa.
      • Missä tieni kulki.
      • Soi, kannel, soi.
      • Huutoa ja hiljaisuus.
      • Oskari Olevainen.
      • Kun mie kulen.
      • Sanoi valaja savelle.
      • Kaksi vanhusta.
    • ►  helmikuuta (199)
    • ►  tammikuuta (1)

Sivun näyttöjä yhteensä

Tietoja minusta

Oma kuva
Kiannikki
Kirjoittamisen helppoon ilmaisuun jo lapsena hurahtanut, koska mielestäni oli helppo kirjoittaa ajatukset vaikka sanomalehden reunaan, tai kaupan käärepaperiin, mutta puhuminen ei ollut luonteva tapa, ujous ja arkuus olivat ominaisuuteni. Koulussa jotenkin pakotettiin avautumaan kuoresta ja sitä olen opetellut.
Tarkastele profiilia

Lähetä viestisi minulle.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Teema: Picture Window. Sisällön tarjoaa Blogger.