kaipaan rentoa tyyliäsi,
ikävöin suoria sanojasi
haluaisin viipyä ajatuksissasi
koska muistan...
eikä unohtaminen ole helppoa.
Kohtalo ei jätä kohteitansa
se ampuu nuoliansa
vaikka kuinka pakenisimme.
Minuun se osui,
rikkoi sydämeni
jäähyväisiin.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kuulen heikkoimmankin tuulenvireen
tunnen kosketuksen ihollani...
sen tuodessa tuoksuja kesästä
ja lauluja lehvistöistä.
Nouse tuulen puhuri
haluan levätä sylissäsi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Luuletko kaiken olevan yksinkertaista,
kuin riepumaton pesua mäntysuovalla
laineiden liplatellessa rantakiviin.
Ei. Ei elämän jälkiä voi pestä pois.
Haavoihin ei ole laastaria,
arpia ei voi leikata pois,
mutta on olemassa anteeksianto.
Anna anteeksi ja unohda.
Voit levittää puhtaan maton sydämesi ovelle.
27.07 2007
K.J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti