Matalalla pilvet makaa,
melkein joka päivä sataa.
Tihkuu taivas tumma
tallissansa hirnuu humma.
Talliin hevostytöt rientää
ratsain maneesia kiertää,
heitä löysin naapurista
tämän kerron hevosista.
Metsätiellä eräs pari -
molemmilla sienikori -
vahveroiden etsintään
menevän taas heidän nään.
Pitkään siellä viipyvät,
sieniä kun löytävät.
Herkutteluun aineet kerää
makuhermot ihan herää.
Puolukan varpuja keräillen
kuusenkin oksia katkoen,
kukkakauppias apureineen
niistä pian sitoo seppeleen.
Pohjaksi kietoo notkeat
pajun oksat taipuisat,
niihin havuista peitteet
kävyistä lisä koristeet.
Kuutamo ja taivas tähtineen
kuuluvat yöhön syksyiseen,
kuitenkin vielä moni yö,
pelkälle pimeälle kättä lyö.
Rakastuneet vain lemmessään
nauttivat yössä keskenään,
lempi ei lopu marraskuussa
päivä jatkuu vasta huhtikuussa.
Kynttilän liekki lepattaa
pimeän hetkeksi voittaa.
Huoneessa musiikki soi,
iltaan tunnelmaa toi
hyvä ystävä tullessaan
pullo viiniä tuomisinaan
ja iltana marraskuun
me näimme nousevan kuun.
Kaksi rakastunutta tässä
istuu melkein pimeässä,
vain liekki kynttilän valon
ja lämpö juoman jalon
antaa tietoisuuden siitä
ettei pelkät puheet riitä
ja suukko huulille, vielä toinen,
on marraskuun taikaa moinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti