Näen kaksi vanhusta
hitain askelin
käsi kädessä
toisiinsa nojaten
aamulenkillä
joka päivä
askelia
lepoa
kauniisti
he toisiaan katsovat
juttelevat
askel
askeleelta
metri
metriltä
toisiaan tukien
yksin
ei heistä
ilman keppejä
rollaatoria
taluttajaa
ei kumpikaan
selviäisi.
Hyvä mieli
minullakin
heidän onnestansa.
Rakkautta,
jos voi
olla rakkautta,
tuo on sitä!
Heillä on
voimaa
tahtoa
rakkautta
kuka
pakottaisi
minut aamulenkille?
Kateus hiipii
minun mieleeni,
kuka minua…
©Kirsti Järvinen 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti