Ystävyyttä ei se ollut.
Moni kulki ohitseni
moni pysähtyi kohdalleni,
mutta en tuntenut yhtäkään.
Ystävä olen, sanoivat,
maireasti puhuivat,
mutta en tuntenut heitä.
Luotin liikaa puhujiin
avasin sieluni sopukat,
mutta en tuntenut ystäviä.
Ojensin käteni turhaan
sain piikkejä sormiini,
mutta en ymmärtänyt.
Ystävyys satuttaa
vaatii aikasi ja ajatuksesi,
mutta et tunne yhtäkään.
Lopetin luottamisen
suljin sisimpäni,
mutta löysin itseni.
Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti