kelmeän kuun alle
kivikkoisen mäen yli
liki joen rantaa
lenkkipolullemme
polulle sinua huutelin
seurakseni huhuilin
vesi kantoi sanat
tuuli toi ne takaisin
korppi huhuili poikasiaan
minä rakkaintani
kuuset halasin
korppi lensi ylitseni
koira laskeutui jalalleni
tumma kuono nousi
kostein silmin
koira itki kanssani
inisi kuin lapsi ennen itkua
tunsi tuskani
jakoi ikäväni
huusin nimeäsi
sammaleisen metsän syliin
polvistuin
rukoilin
älä jätä minua
kun aikani tulee
olethan minua vastassa
viimeisellä portillamme
kuulet kuiskaukseni
sydämeni viime lyönnin
ja henkäyksen.
K.J. 1998
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti