Rannalla kulkee neito nuori
lepät polkua varjostaa.
On valkoinen koivun kuori
siihen nimensä raapustaa.
Vesi sineä taivaan toistaa
hiekka pohjassa kimmeltää.
Neidon silmissä ilo loistaa
et poskella kyyneltä nää.
Hän sulhoaan odottaa
piirtää sydämen pintaan puun.
Ei onneaan kadottaa
voi morsian kesäkuun.
Nostaa laineita yltyvä tuuli
vesi tummana vaahtoaa.
Avunhuudon jostain kuuli,
neito katseensa kohottaa.
Sulhon purtta ei saapumassa
ei rakkaansa ääntä kuule
kuka apua huutamassa
älä myrsky niin kovasti tuule
Viipyy sulho, ei saavu hän
neito epätoivoon vaipuu
näkee aaltojen yhä yltyvän
toivo tapaamisesta haipuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti