tiistai 25. marraskuuta 2014

En minä kuolemaa pelkää.

Vuosia
surin
rakastani

itkin sateessa
sadepisaroin
ja suolaisin kyynelin

juoksin
pakoon elämää

 kaikkiin eilisiin.

Salaa
kasvatin misteliä
loisena omenapuussa

haaveilin
suukosta
Misteli seppeleen ja
Riemukaaren alla.
Mustarastaan huilu soi.

Näin unta
hän ja minä
puhtailla lakanoilla

niin oli luvattu
ikuisesti me
ei sinä
tai minä

me
toinen haudassa

toinen halaa puita
ja huutaa ikävää
elää eilisiä

elämää pelkää

ei kuolemaa
siellä odotat sinä.

Ei kommentteja: